Suklaakeksejä

Mun teki hirveesti mieli kokeilla näitä pikkuleipiä, mihin ohje löytyi Sarah Wilsonin Irti sokerista-kirjasta. Mä tapani mukaan modasin reseptiä hieman, mutta peruskaava on sama. Nää on siis suklaisempi versio. Lisäksi korvasin osan mantelijauhoista kookosjauholla, koska oli vaan aivan pakko päästä kokeilemaan sitä. Kookosjauho muuten tuoksuu aivan taivaalliselta!
Tein taikinan puolet pienempänä, ihan vain siitä syystä, että jos ne eivät olisikaan olleet hyviä, niin ei menisi niin paljon hukkaan  :D

Mulla ei ollut myöskään vaniljajauhetta, ei nimittäin löydy Prismasta pelkkää vaniljajauhetta. Täytynee tilata netistä semmoista :) Katselin mm. Ruohonjuuren verkkokaupasta, että sieltä löytäisi. Oli muuten hurja kilohinta vaniljalla, reilut 400 euroa!

Kaakaojauhetta laitoin 2 rkl. Ja tajusin vasta tätä kirjoittaessani, että määrä olisi kuulunut kokonaisen taikinan joukkoon, eli laitoin yhden ruokalusikallisen liikaa :D Mutta fiiliksen mukaan näitä mun leipomuksia aina tehään,  ettei se ole niin justiinsa ;)

Taikina olikin hieman haastava. Kirjassa neuvottiin käyttämään yleiskonetta, mutta itse en sitä omista, joten käsipelillä mentiin. En siis tiedä olisiko taikinan koostumuksesta tullut kiinteämpi yleiskoneen voimin. Pikkuleipiä oli vaikea muotoilla, mutta löysin ihan hyvän keinon kun rutistin nyrkissäni taikinamurua pieneksi palloksi ja siitä yritin muovailla keksin muotoon. Rumiahan noista tuli :D

Lopputuloksena ei niin kauniita, mutta ihan kelpo pipareita. Keksit on oikein tuhtia kamaa, eikä näitä oikeasti voi syödä kuin kaksi kerrallaan. Maistui myös lapsille, mutta pienemmälle tuntui vähän jäävän kurkkuun kiinni, on sen verran "kuivakoita". Herkullisia iltapäivän kahvittelu hetkeen, suosittelen kokeilemaan jos haluaa sokeripullalle terveellisempää vaihtelua :)

- Mia

Ruokaa tuokaa!

Mä selailin puhelimeni kuvia tänään ja tajusin miten paljon mulla on ruokakuvia! Tuntuu että syön nykyään niin värikkäästi ja herkulliset,  että on lähes pakko ottaa joka kerta kuva. Nyt kuitenkin teen tänne blogiin  kollaasi näistä kuvista, niin pääsen tekemään puhelimen muistiin lisää tilaa :D
Tässä näkyy myös osaksi se kuinka nykyisin syö  ja millä ruokavaliolla käytännössä pudoti  ne viimeiset jojokilot. Nauttikaahan!

Halloumijuustoa salaatissa

Uunissa paahdettua myskikurpitsaa 

Tuliko nälkä? Mulla ainakin! Nyt meen syömään, perunoita, lihapullia ja salaattia :)
- Mia

Kuinkas sitten kävikään?

Tittididiis! Se on kesä nyt! 15 viikkoa on vihdoin takana, uskomatonta.
Ja kuinka kävi tämän mamman? Noh, ylpeänä voin ilmoittaa, että saavutin sen mitä tahdoin. Mulla oli alunperin hieman häilyvät mielikuvat siitä, mitä kesäkunto mulle tarkoittaa. Oli kuitenkin ajatus jonkinlaisesta painotavoitteesta, sekä mielikuva siitä miltä tahtoisin kehoni näyttävän. Kaikki muutti muotoaan matkan varrella. Täytyy sanoa, että tää on ollu hieno matka! Olen niin onnellinen kaikinpuolin että aloitin. Kyse ei ole edes tästä pelkästä kehosta, vaan koko olotilastani. Varsinkin tuo sokerittomuus muutti suurelta osin kaiken. Vaikka en siis noudata absoluuttista sokerittomuutta, mutta olen neljän viikon aikana löytänyt melko hienon tavan noudattaa sitä omalla tavalla.

Mutta hei! siirrytään siihen mitä on tapahtunut mun kehossa, ensin ulkoisesti. Alla on aloitusmittani, jotka on otettu 12.2. 15. Laitan perään nykyiset mitat eiliseltä.

Alku:
Paino: 63,7kg
Vyötärön kapein kohta: 69cm
Navan kohta: 74cm
Lantion levein kohta: 100cm
Vasemman reiden mitta: 58cm

Lopputulos:
Paino: 59,7kg -4kg
V: 64cm -5cm
N: 69cm -5cm
L: 94cm -6cm
VR: 55cm -3cm

Tämmöset surkeat kuvatukset sain aikaseksi. Tietokoneeni ei ollut puolellani, mutta ehkä näillä pärjää! :)

Itse olen hurjan tyytyväinen saavutettuihin tuloksiini :) Kun alunperin lähdinkin elämäntapamuutosta tekemään ja oli tarkoitus ottaa rauhallisesti ja armollisesti tää koko homma, niin tuntuu tosi hyvältä, että pääsin tähän. Mä en tahdo lopettaa nyt kun olen saavuttanut tuloksia. Se saa mut ennemmin jatkamaan innokkaammin ja uusilla haasteilla. Mä tahdon pitää yllä ja parantaa mun kuntoa entisestään.
Ruokavalion ansioista mulla on pääsääntöisesti tosi hyvä olo koko ajan, sellainen tasainen. Vatsa ei pömpötä (ja hei ne vatsalihaksetkin kurkkii välillä tuolta rasvan alta!) ja kasvojen iho on koko ajan parempi. Mulla riittää rutkasti energiaa, ainakin niinä päivinä kun on saanut nukkua edellisyön!
Musta on aika siistiä sanoa, että näin kohta kolmekymppisenä (hui!) kahden lapsen äitinä, mä olen elämäni kunnossa! Joku vois aatella, että eihän tää oo viel kunto eikä mikään, tai että tässä ajassa olis voinut saavuttaa enemmänkin, mutta mua ei kiinnosta semmoset jutut. Tärkein on oma fiilis ja se että pää pysyy mukana näissä muutosasioissa. Mul on hyvin luonnollinen olo mun kehossa ja se tuntuu omalta. Tää on mun body, mitä mä oon vähän muokannut.

Laitan tähän loppuun vielä muutaman poikani ottaman kuvan :) Nauratti kun hän kysyi aikooko äiti nyt osallistua fittnesspäiväkirjoihin :D
En sentään, mun elämä ei kaipaa lisäliitettä fittness :)

Ihanaa kesän alkua! Muistakaa että bikinikunto on korvien välissä, mä olin kesäkunnossa viime vuonnakin vaikka painoa oli rutkasti enemmän ;) 

-Mia