Lopun alkua

Mä jotenkin vähän kerkesin pelätä tän viikonlopun aikana, että näinköhän mulla onnistuu tuo paluu arkeen ollenkaan!  On menny nääs niin överiks syömiset, ettei mitään rajaa. Mutta mulla tuli tänä aamuna luonnollinen stoppi. Mä olin jo eilen valitellut mun oloa, joka oli siis aivan kauhee. Nuutunut, väsynyt, voimaton, ahdistunut, levoton. Ja kaikki tämä epäsäännöllisen ruokailun, herkuttelun ja juomisen vähyyden vuoksi. Mä en ees tiiä miksi mun pitää aina silloin tällöin tällä tavalla käydä niinku pohjalla?  Että kuinka monta kertaa mä viel jaksan tavallaan aloittaa alusta? Miksei mulle riitä yksi herkuttelu päivä, vaan jos alan herkutella ja olen "vapaalla", niin mä vedän kaksin käsin kaikkea ja koko viikonlopun.
Toisaalta tällä kertaa tein sen tarkoituksella, että saisin paremman potkun tähän loppurutistukseen. Että mun olo olisi niin huono, että se jäisi muistiin sillä tavoin, että en tahdo kokea sitä uudestaan, ainakaan pitkään aikaan :D

Eli mun sokerilakko alkaa tänään ja kestää kahdeksan viikkoa. Katson tilanteen mukaan tarvinko neljän viikon päästä yhden herkuttelu päivän. Just luin Menaisten sivulta Linda Manuellan vinkin dieetin jaksamiseen, että pitää välillä niitä vapaa syönti päiviä, niin jaksaisi paremmin. Mutta mun kohdalla on toki nyt kyse itseni haastamisesta. Ja mä en koe olevani dieetillä, vaan pyrin syömään terveellisesti ja niin että saan parhaan hyödyn myös treenaamisesta. En mä ikuisesti edelleenkään aio olla ilman herkkuja ja normaalissa elämässä täytyykin välillä herkutella :) vaikka kerran viikossa. (Huom ei koko viikonloppua joka viikonloppu)

Mä yritän pitää kiinni mun salitreeneistä, kolme kertaa viikossa ohjelmani mukaan. Lisäten joukkoon lenkkeilyä, joko juoksua tai vaunulenkkejä. Kesää kohden voisin myös harrastaa kevyt syönti päiviä niinä päivinä kun en treenaa. Söisin esimerkiksi kevyitä smoothieita ja kasvispainotteista ruokaa :) Nälkää en aio nähdä. Veden juonnissa pyrin siihen kolmeen litraan.

Mä aion olla sopivasti itsekäs projektini suhteen, otan omat eväät mukaan jos tarve vaatii, tulen kieltäytymään kahvipullasta. Otan oman treeniaikani perhe arjessa :) Kaikki tämä sen vuoksi, että voisin paremmin ja saisin haastaa itseni tässä kesäkunto projektissa. Kyllä mä tahdon näyttää pirun hyvältä kesällä, pinnallista tai ei :) Uskon että kun saan panostaa itseeni olen parempi vaimo ja äiti myös. Olenhan saanut jo huomatakin sen.

8 viikkoa kesään! - Mia

Henkistä valmistautumista

Nimittäin sokerilakkoon. Eilen illalla se pähkähullu ajatus sai alkunsa, että pääsiäisen jälkeen alkaisi sokerilakko. Ja ei siinä tietenkään vielä mitään ihmeellistä ole,  mutta ajattelin että se lakko saisi kestää kesään asti. Todellinen haaste! Emmä tiedä oonko ihan hullu oikeasti.  Mulla on kyllä yksi ystävä, jolla on tapana viettää herkkulakko 7 viikkoa ennen pääsiäistä. Että voisi ajatella, että jos joku muukin pystyy, niin miksen minäkin? :) Itselläni olisi hippusen vajaa 8 viikkoa edessä, jos aloittaisin 7.4 tiistaina.

Kahdeksan viikkoa hedelmäsokerin voimalla?

Tavallaan tällänen etukäteen asiaan valmistautuminen on hyvä juttu. Pystyisin siis valmistautumaan henkisesti tulevaan koitokseen ja ehkäpä miettimään sotasuunnitelmia mahdollisille sudenkuopille. Tekisin kunnon suunnitelman ja "säännöt" itselle. Pohdin myös, että mitkä olisi ne suurimmat syyt tällaiseen totaalilakkoon. Miksi haluan käytännössä kiduttaa itseäni? Niihin olisi sitten hyvä palata aina siinä kohtaa kun himo iskisi päälle liian kovaa.
Tässä siis luetteloa niistä hyvistä asioista, joita uskoisin saavuttavani tällä lakolla:

1. Pääsee taas eroon addiktiosta.
2. Ylimääräiset kalorit jää pois -> kesäkropan tavoittelu helpottuu.
3. Se väsymys! Siis jos ylimääräisestä nuutumuksesta pääsisi eroon.
4. Henkinen koettelemus -> henkinen kasvu.
5. Yleisesti hyvä ja parempi olo.
6. Parempi iho. Mulla on siis hieman akneen taipuvainen nassu ja se aiheuttaa välillä vähän itsetunto ongelmia. En ole aiemmin ajatellut ruokavaliolla olevan suurempaa vaikutusta ihon kuntoon, koska olen pitänyt ongelmaani hormonaalisena. Mutta nykyisin viisaampana tiedän, että ruokavaliokin vaikuttaa hormoneihin, että silleen ;)

Mä en oikeesti oo vielä ihan sataprosenttisen varma ryhdynkö mä tähän. Tai teenkö suunnitelmaan jotain porsaanreikiä, kenties jonkun herkuttelu päivän neljän viikon päähän tms? Tähän lakkoon kuuluu tietysti hieman itsestään selvästi muidenkin herkkujen välttäminen, mutta suolaisten herkkujen syömisessä tai syömättömyydessä mulla ei ole yleensä ollutkaan suurempaa ongelmaa.
Toisaalta olisi todella suuri houkutus ottaa tämä haaste vastaan! Tulen todennäköisesti hankkimaan itselleni semmoisen sokeriähkyn tässä pääsiäisen aikaan, että voi olla että olen jo maanantaina ihan valmis lopettamaan herkuttelun :D

Mitä ajattelette, hullu vai ihan hullu? :D
- Mia 

Viikkoraportti 3

Näin ne viikot etenee! 13 viikkoa kesään tässä vaiheessa :) Tähän voisin yhdistää myös yhteenvetoa herkuttoman loppuhelmikuun sujumisesta. Se päättyi nimittäin eilen, noh, periaatteessa vähän ajoissa, mutta sallittakoon se, koska meillä oli tosiaan ne pippalot. Mutta täytyypä todeta, että kolmen viikon herkuttelu lakko teki tehtävänsä, eli pääsin tavoitteeseni, joka oli saada se tasainen olo ja addiktion pois jäänti. Mun ruokailut meni aamusta asti ensin ihan normaaliin tapaan. Illalla ne sitten vaihtui viiniin, siideriin ja sipseihin. Vähän kävi tää perusmoka, että unohdin juoda illan aikana vettä, joten hirveä hedari pääsi yllättämään mut yhdessä vaiheessa. Positiivista oli kuitenkin se, ettei aamulla herätessä ollut kamalaa krapulaa! Aamulla pääsi korjailemaan nestehukkaa. Söin ensialkuun sämpylää ja heitin päälle metukat, kinkut ja sulatejuustot, jotka uppos oikein mainiosti, mutta suklaavanukasta en voinut syödä kuin yhden lusikallisen! Totesin vaan, ettei mun tee sitä yhtään mieli. Sokerilakko toimii todella.

Oli myös hauska huomata, että vaikka aamulla himoitsin perinteisesti krapulamättöä ja haettiinkin semmoista miehen kanssa, niin mä en pystynyt syömään mun aurajuustorullasta edes puolia! Tuolla se loppu odottelee jääkaapissa, mutta koska vieläkään ei tee mieli, niin syötän sen miehelle ;)
Huominen jatkuu taas normaalisti aamupuurolla ja arkiruoalla.

Nyt ei oo sporttivartti kuvia, vaan lauantain lookki. On muuten niin ihanaa välillä päästä laittautumaan kunnolla! :)

Mutta palataan sitten varsinaiseen viikon sujumiseen

Maanantai: Koko kehon lihaskunto kotona ja päälle 10-15 min hölkkää
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: 50 min vaunulenkki, Lihaskuntoa kotona ( ei ollut mikään paras treeni ja jätin sen loppuvaiheessa vähän kesken.
Torstai: Lepo
Perjantai: Kuntosalitreeni, lähes koko keho
Lauantai: Lepoa ja herkuttelua :)
Sunnuntai: -""-

Ei mikään paras viikko, mutta ei huonokaan! Perjantain kuntosalireissu oli kyllä mainio, ja siitä sai hyvät tuntumat mm. pakaraosastolle. Ensiviikolla pääsee sitten pumppailemaan lisää!
Mulla oli muuten tänä aamuna ensimmäinen aamu kun en käynyt vaa'alla ja nyt mä teenkin tämmöisen julkisen tavoitteen itselleni ensi viikolle, etten käy vaa'alla ennen sunnuntaita! Silloinhan taitaakin olla kuukausiraportin aika ja katotaan muutoksia sitten lähemmin :) Edit, eipäs taidakaan olla vielä silloin kuukausiraportin aika! Olen nyt vähän sekaisin näiden viikkojen kanssa, täytyy selventää jossain vaiheessa! ;)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille! - Mia

Takaisin hommiin

Nyt on hieno fiilis, mä tosiaan selätin sen alkavan flunssan, eikä yöllä tuntunut mitään kurkussa. Olisiko näistä mun rehujen popsimisista ollut hyötyä siis?
Pääsin siis tänään ekaa kertaa tiistain jälkeen reenaamaan ja vuorossa oli kehonhuolto tyyppinen Jang Su tunti. Kyseessä on fysioterapiaa ja kamppailulajeja yhdistelevä tunti ja tällä kurssilla on keskitytty lantion seudun vahvistamiseen. En tiedä onko tätä kyseistä lajia olemassa missään muualla, kuin täällä Lahdessa yhdellä salilla. Itse sain kuuden kerran kurssin veljeltäni lahjaksi ja nyt on sitten enää yksi kerta jäljellä.

Muutenkin päivä on ollut touhukas ja ohjelmaan on kuulunut esimerkiksi syntymäpäivät. Se olikin mulle sellainen ensimmäinen julkinen koetinkivi tämän herkkulakon kanssa. Tavallaan mulla ei ollut mitään ongelmaa olla syömättä herkkuja, koska päätökseni on niin vahva. Pieni katumus iski kyllä nähdessäni mitä kaikkia ihania herkkuja siellä pöydässä olikaan! Kakku täynnä m&m karkkeja! Toinen mieltä askarruttava asia on tietenkin aina, mitä muut ajattelee, ja etenkin juhlien järjestäjä. Onko loukkaavaa olla syömättä tarjolla olevia antimia? Niin monesti on tullut esimerkiksi kylässä otettua piirakkaa tai mitä nyt tarjolla on ollut, ihan vain kohteliaisuudesta. Vaikka ei ole välttämättä edes tehnyt mieli. Nyt sitten ihastelin emännälle hänen leipomuksiaan ja totesin samaan syssyyn, että valitettavasti mulla jää nyt väliin tämän herkkulakon vuoksi. Mies sai syödä minunkin osuuteni. Kahvit sentään join :)

Iltasella väänsin sitten itselleni herkkusalaatin. Tammenlehväsalaattia, jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, rucolaa, cashewpähkinöitä, katkarapuja ja avokadoa. Ripsautin vielä hyppysellisen ruususuolaa pinnalle. Silloin mun mielestä avokadon maku tulee paremmin esille :)
Huomenna olisikin sitten blogin ensimmäisen viikkoraportin vuoro! Täytyykin pohtia, miten sitä alkaa toteuttamaan :) Tätä ei vielä taida kukaan ihmeemmin lueskella, mutta jos siellä jo joku on, niin voi kommentoida ideoita! :)

-Mia

Herkuton (loppu)helmikuu

En oo varmaan ainoo, joka viettää jonkunlaista herkutonta helmikuuta. No mulla se kyllä alkoi vasta viikko sitten, poikani syntymäpäivien jälkeen, herkuton loppuhelmikuu. Tietoinen päätös olla loput kolme viikkoa ilman minkäänlaisia herkkuja. ja yhtäkkiä loppuhelmikuu tuntuu loppuelämältä.

Mä oon just semmonen sokeriaddikti ja joulusuklaa ähkyn jälkeen siirryin irtokarkkien pariin ja Prisman Candy King osasto tuli tutuksi. Ja niitä mä nytkin aika-ajoin himoitsen, oikein iso säkki kaikkia ihania erilaisia karkkeja. Mulla ei ole mitään ongelmaa olla syömättä sipsejä, popcorneja tai mäkki safkaa, vaikka mies söiskin niitä vieressä. Mutta tällä viikolla on ollut tosi heikkoja päiviä, joina olen ollut ihan valmis ottamaan auton alle ja kurvaamaan sinne karkkilaareille :D

Karkkihimon keskellä mä yleensä alan tuskailemaan sitä, että miten oon syönyt (muka) väärin, että se himo tulee. Olen kuitenkin jo huomannut, että syödessäni säännöllisesti perusterveellistä ruokaa, ei sitä himoa niin tulekaan. Mutta ilmeisesti kuitenkin joku on välillä vinossa, kun karkinnälkä tuntuu ylitsepääsemättömältä. En tiedä, voisiko tää pieni, alkava flunssanpoikanen tehdä sellaista, tai tiistainen treeni. Jos en sittenkään esimerkiksi syönyt tarpeeksi?

Parhaat keinot itselläni välttää herkuttelua, on tietenkin ihan päätös ja se, ettei niitä herkkuja ole kotona. Kaupassa käydessä käytän ostoslistaa ja siinä kohtaa täytyy vain tehdä päätös, että karkit ei kuulu nyt ostoksiin. Sitten se aiemmin mainitsemani ruokarytmi, sopivan kokoiset ruokailuvälit ja veden juonti. Mulla on myös tapana pureskella jotain hedelmäpurkkaa ruoan jälkeen. Purkan syönti helpottaa tuskaa välillä muulloinkin :)

Mut kyl tää herkuttomuus vaatii selkärankaa! Ainakin multa. Toisaalta oikein mässäilen sillä ajatuksella, että mun täytyy pysyy tiukkana ja kuinka haluan onnistua. Kolme viikkoa on oikeesti tosi lyhyt aika ja sinä aikana pääsee hyvin irti semmoisesta hillittömästä sokerihimosta. Mä en millään pystyis olee koko elämää ilman karkkeja, vaan voisin kuvitella, että esim n. kahden viikon välein voisin syödä niitä hyvällä omalla tunnolla, just niin paljon ku tahdon.

Ai että :P nyt ku sais näitä!