Lopeta itsesi epäily

Mä oon nyt muutaman kerran  yllättänyt itseni epäilemästä omia kykyjäni.  Siis liikunnallisia sellaisia. Liikunta on pysynyt elämässäni mukavasti viime aikoina, mutta salilla käynnin lopetus on luonut epäuskoa kuntoani kohtaan. Voiko ilman kunnon painoja pitää lihaskuntoa hyvin yllä?

Näköjään voi! Tulin testanneeksi leuanvetoa tänään leikkipuistossa, enkä uskonut itseäni kun vedin kuin vedinkin yhden semmoisen! Olin niin epäuskoinen, että mun oli pakko kokeilla uudestaan. Ja niin mä vedin hetken päästä toisen. Olen siis viimeksi tehnyt leuanvetoja ikuisuus sitten salilla kuminauhan avustuksella. Jotain on sitten jäänyt lihasmuistiin näköjään :) Oli niin hieno fiilis, kuitenkin leuanvedot on tosi rankkoja, enkä ole ikänäni tehnyt yhtäkään! Joten silloin voi kuvitella miltä sen yhdenkin aikaansaaminen tuntuu. Sehän on alku. Ryhdyin heti pohtimaan mikä voisi olla hyvä tavoite, voisinko tehdä vaikka kesän lopussa 5 tai 10 leuanvetoa?
Yhden helpon tavoitteen jo asetinkin; kokeilen liikettä aina kun leikkipuistossa on siihen sopiva tanko!

Mulla on hassu tapa pelätä kokeilla uusia liikkeitä. Tuli tehtyä punneruksia tässä kotosalla, niitä perinteisiä naisten versioita. Ne menee jo sen verran kevyesti, että jäin jälleen miettimään, että miksi ihmeessä en tekisi miesten punneruksia?  Entä jos en jaksakaan?
Miksi pelottaa kokeilla omassa olohuoneessa, ymmärrän kyllä että katseiden alla voisi vähän hirvittää. Totesin miehelleni, että parempihan tässä olisi alkaa tekemään miesten punneruksia, vaikka tekisi edes viisi toistoa. Sekin kehittää. Tekee seuraavalla kerralla 6 ja niin edelleen. Ja niin mä sitten tein; kymmenen. Meiän taloudessa taitaa naisten punnerrukset olla nykyisin kiellettyjä ;)

Kokeeko muut tämmöistä "rimakauhua"? Omalla kohdallani on varmasti osaksi vaikutusta sillä, että en ole koskaan ollut liikunnallinen tai kyennyt mihinkään tämmöisiin suorituksiin. Silloin voi alkuun tuntua vaikealta uskoa itseensä. Mutta eiköhän siitäkin opi pikkuhiljaa pois. Pitää vain yrittää, sitä voi sitten joko epäonnistua tai yllättyä positiivisesti.

- Mia

Lopun alkua

Mä jotenkin vähän kerkesin pelätä tän viikonlopun aikana, että näinköhän mulla onnistuu tuo paluu arkeen ollenkaan!  On menny nääs niin överiks syömiset, ettei mitään rajaa. Mutta mulla tuli tänä aamuna luonnollinen stoppi. Mä olin jo eilen valitellut mun oloa, joka oli siis aivan kauhee. Nuutunut, väsynyt, voimaton, ahdistunut, levoton. Ja kaikki tämä epäsäännöllisen ruokailun, herkuttelun ja juomisen vähyyden vuoksi. Mä en ees tiiä miksi mun pitää aina silloin tällöin tällä tavalla käydä niinku pohjalla?  Että kuinka monta kertaa mä viel jaksan tavallaan aloittaa alusta? Miksei mulle riitä yksi herkuttelu päivä, vaan jos alan herkutella ja olen "vapaalla", niin mä vedän kaksin käsin kaikkea ja koko viikonlopun.
Toisaalta tällä kertaa tein sen tarkoituksella, että saisin paremman potkun tähän loppurutistukseen. Että mun olo olisi niin huono, että se jäisi muistiin sillä tavoin, että en tahdo kokea sitä uudestaan, ainakaan pitkään aikaan :D

Eli mun sokerilakko alkaa tänään ja kestää kahdeksan viikkoa. Katson tilanteen mukaan tarvinko neljän viikon päästä yhden herkuttelu päivän. Just luin Menaisten sivulta Linda Manuellan vinkin dieetin jaksamiseen, että pitää välillä niitä vapaa syönti päiviä, niin jaksaisi paremmin. Mutta mun kohdalla on toki nyt kyse itseni haastamisesta. Ja mä en koe olevani dieetillä, vaan pyrin syömään terveellisesti ja niin että saan parhaan hyödyn myös treenaamisesta. En mä ikuisesti edelleenkään aio olla ilman herkkuja ja normaalissa elämässä täytyykin välillä herkutella :) vaikka kerran viikossa. (Huom ei koko viikonloppua joka viikonloppu)

Mä yritän pitää kiinni mun salitreeneistä, kolme kertaa viikossa ohjelmani mukaan. Lisäten joukkoon lenkkeilyä, joko juoksua tai vaunulenkkejä. Kesää kohden voisin myös harrastaa kevyt syönti päiviä niinä päivinä kun en treenaa. Söisin esimerkiksi kevyitä smoothieita ja kasvispainotteista ruokaa :) Nälkää en aio nähdä. Veden juonnissa pyrin siihen kolmeen litraan.

Mä aion olla sopivasti itsekäs projektini suhteen, otan omat eväät mukaan jos tarve vaatii, tulen kieltäytymään kahvipullasta. Otan oman treeniaikani perhe arjessa :) Kaikki tämä sen vuoksi, että voisin paremmin ja saisin haastaa itseni tässä kesäkunto projektissa. Kyllä mä tahdon näyttää pirun hyvältä kesällä, pinnallista tai ei :) Uskon että kun saan panostaa itseeni olen parempi vaimo ja äiti myös. Olenhan saanut jo huomatakin sen.

8 viikkoa kesään! - Mia

Henkistä valmistautumista

Nimittäin sokerilakkoon. Eilen illalla se pähkähullu ajatus sai alkunsa, että pääsiäisen jälkeen alkaisi sokerilakko. Ja ei siinä tietenkään vielä mitään ihmeellistä ole,  mutta ajattelin että se lakko saisi kestää kesään asti. Todellinen haaste! Emmä tiedä oonko ihan hullu oikeasti.  Mulla on kyllä yksi ystävä, jolla on tapana viettää herkkulakko 7 viikkoa ennen pääsiäistä. Että voisi ajatella, että jos joku muukin pystyy, niin miksen minäkin? :) Itselläni olisi hippusen vajaa 8 viikkoa edessä, jos aloittaisin 7.4 tiistaina.

Kahdeksan viikkoa hedelmäsokerin voimalla?

Tavallaan tällänen etukäteen asiaan valmistautuminen on hyvä juttu. Pystyisin siis valmistautumaan henkisesti tulevaan koitokseen ja ehkäpä miettimään sotasuunnitelmia mahdollisille sudenkuopille. Tekisin kunnon suunnitelman ja "säännöt" itselle. Pohdin myös, että mitkä olisi ne suurimmat syyt tällaiseen totaalilakkoon. Miksi haluan käytännössä kiduttaa itseäni? Niihin olisi sitten hyvä palata aina siinä kohtaa kun himo iskisi päälle liian kovaa.
Tässä siis luetteloa niistä hyvistä asioista, joita uskoisin saavuttavani tällä lakolla:

1. Pääsee taas eroon addiktiosta.
2. Ylimääräiset kalorit jää pois -> kesäkropan tavoittelu helpottuu.
3. Se väsymys! Siis jos ylimääräisestä nuutumuksesta pääsisi eroon.
4. Henkinen koettelemus -> henkinen kasvu.
5. Yleisesti hyvä ja parempi olo.
6. Parempi iho. Mulla on siis hieman akneen taipuvainen nassu ja se aiheuttaa välillä vähän itsetunto ongelmia. En ole aiemmin ajatellut ruokavaliolla olevan suurempaa vaikutusta ihon kuntoon, koska olen pitänyt ongelmaani hormonaalisena. Mutta nykyisin viisaampana tiedän, että ruokavaliokin vaikuttaa hormoneihin, että silleen ;)

Mä en oikeesti oo vielä ihan sataprosenttisen varma ryhdynkö mä tähän. Tai teenkö suunnitelmaan jotain porsaanreikiä, kenties jonkun herkuttelu päivän neljän viikon päähän tms? Tähän lakkoon kuuluu tietysti hieman itsestään selvästi muidenkin herkkujen välttäminen, mutta suolaisten herkkujen syömisessä tai syömättömyydessä mulla ei ole yleensä ollutkaan suurempaa ongelmaa.
Toisaalta olisi todella suuri houkutus ottaa tämä haaste vastaan! Tulen todennäköisesti hankkimaan itselleni semmoisen sokeriähkyn tässä pääsiäisen aikaan, että voi olla että olen jo maanantaina ihan valmis lopettamaan herkuttelun :D

Mitä ajattelette, hullu vai ihan hullu? :D
- Mia