Toinen sokeriton viikkoni

Eilisten epäilyjen johdattamana mä päädyin tänään ostamaan sen Irti sokerista-kirjan jatko-osan; "Irti sokerista loppuiäksi". Kuinka dramaattista, LOPPUIÄKSI! Hui! No, kuten jo aiemmin mainitsin, niin ihan kokonaan sokerista ei tarvitse luopua, mutta ideana olisi jättää se jokatapauksessa mahdollisimman vähälle. Tässäkin kirjassa painotetaan, että kyseessä ei ole mikään dieetti, vaan lempeä kokeilu. Sellaisena aion edelleen suhtautua tähän. Eli niinä hetkinä kun ajattelen, että on järjetöntä olla ilman sokeria, (ei siis enää ikinä karkkia!), niin päädyn keskittymään tähän hetkeen ja siihen, että mun ei ole pakko jos en halua. On todella tärkeää kuunnella itseään ja oikeasti pysähtyä tunnustelemaan miltä tuntuu. Minkälainen mieliala mulla on, miltä vatsassa tuntuu, olenko väsynyt, energinen jne.. Mulla ei ole oikeasti tehnyt yhtään mieli makeaa, vaan ne karkit ja suklaat on pyörinyt mielessä sillä tavalla henkisesti. Vähän niinkuin kaipaisin niitä, vaikka ei tee mieli :D

Mulle tulee erityisen hyvä olo kun vilkaisen peiliin, koska kasvoista huomaa muutoksen, ihonväri on tasaisempi ja isoimmat näpyt ovat poissa. Muutenkin on semmoinen freesimpi olo. Jonkun verran pukkaa finniä leuka/kaula alueelle, mutta vähemmän kuin ennen ja uskon sen johtuvan puhdistumisesta. Se on yksi suuri motivaattori. 

On myös erittäin hyvä, että nyt kun keskityn tähän sokerittomuuteen, en ole oikeasti kerinnyt ajattelemaan tupakoinnin lopetusta ollenkaan, enkä ole kärsinyt tupakkahimosta ollenkaan :D Se on niinkuin mennyt tässä sivussa, ihan itsestään. Eli oli näköjään viisasta yhdistää nämä projektit. Manittakakoon, että ihan ilman nikotiinia en ole ollut, vaan olen turvautunut miehen kotona ollessa sähköröökiin jossa on nikotiinipitoista nestettä. Mun mielestä se on hyvä, ellei paras korvike tupakalle. Mutta päivät olen ilman kokonaan, eikä tuota yhtään tuskaa.

Muita positiivisuuksia pohtiessa tuli mieleen , että jos en tästä mitään muuta saa, niin ainakin paljon uusia tuttavuuksia ruokapuolella! Jääkaapissa ja kuivakaapissa on nyt kaikenlaisia "kummallisuuksia"; myskikurpitsaa, tattarijauhoa, macadamiapähkinäöljyä,

Tässä kirjan toisessa osassa syvennetään sitä tietoutta mitä ensimmäisen aikana on opittu. Vaikka ensin ajattelin odottaa pidempään ennen kuin olisin ostanut sen kirjan, niin koin tarvitsevani jo lisää infoa ja vastauksia kysymyksiini. Lisää tietoa aterioiden koostamisesta, ideoita kasvisten käyttöön. Mä olen myös surfaillut jonkun verran kirjoittajan nettisivulla/blogissa, www.iquitsugar.com ja saanut sieltä lisää vastauksia. Kauhee ku tää tuntuu jo ihan mainostamiselta, mutta minkäs sille voi :D

Toistaiseksi tää tuntuu sopivan mulle mainiosti, vaikka edelleen kamppailen sen hirvittävän ajatuksen kanssa, etten muka voisi enää IKINÄ mässäillä karkilla ja suklaalla...Mä kuitenkin toivon, että tää kokeilu vois ainakin madaltaa ( vai nostaa? kuinka se sanotaan??) mun sokerinsietokykyä. Ja toisaalta tieto lisää tuskaa, niin kuin kirjassakin sanottiin, että tämän jälkeen ei voi enää koskaan olla ajattelematta että lasillisessa omenamehua on n.10tl sokeria. Mä ajattelen tässä vaiheessa hedelmiä, esim banaania, jossa on n.4tl sokeria, huh.
Sarah kirjoittaa myös, ettei sortumista kannata pelätä, vaan se voi olla jopa hyvä asia. Siinä kohtaa huomaa varmasti hyvin sokerin välittömät vaikutukset, kun on pidempään ollut ilman. Sitä odotellessa, vielä ei ole tarvinnut sortua :)