perjantai 8. toukokuuta 2015

Innostunut!

No nythän nää mun innostuksen aiheet sai oikein uutta potkua, kun kipaisin eilen kirjastoon! Mulla oli ajatusissa mennä etsimään jonkilaisia ravinto-oppaita, ja salaisesti haaveilin löytäväni Sarah Wilsonin "Irti sokerista"- kirjan. Ja voi mitä (hiljaisia) riemunkiljahduksia mä siellä hyllyn välissä päästelin, kun löysin kuin löysinkin sen! Ajattelin, että kun kirja on melko uusi, että se olisi taatusti lainassa ja siihen olisi pitkä varausjono. Ei näköjään, onnekseni olen kaupunginosani ainoa sokerista irroittautuja :D



Mutta siis tämä kirja on todella inspiroiva! Mä en ole vielä edes avannut noita toisia kirjoja, kun tämä vei minut mukanaan. Jo pelkkä kirjan ulkonäkö, kuvat ja sommittelu sivuilla on niin ihanasti tehty. Kirja on tosi selkeä ja helppoa lukea. Minäkin ymmärrän kaiken mistä Sarah kirjoittaa, vaikka asiaa on paljon. Toki sisäistämiseen menee varmasti jonkun aikaa, tahdon oikeasti ymmärtää sokerista ja siihen liittyvistä asioista ja mulle on tärkeää myös löytää se oma polku mitä haluan kulkea. Mä en tahdo sokeasti noudattaa yhden ihmisen näkemystä, vaikka tässä on tosi paljon semmoisia juttuja mitä voin allekirjoittaa.



Muutama asia on yllättänyt minut. Ensinnäkin ihan se, kuinka paljon sokeria kaikessa voi olla. Kirjassa noudatetaan 8 viikon irroittautumis ohjelmaa ja ensin kehotetaan luopumaan kaikesta ylimääräisesti sokerista, siis esim hedelmistäkin. Toisaalta tajusin, että mä en oikeestaan arjessa käytä mitenkään överisti sokeria. Mä en käytä hilloja, marmeladeja, valmiskastikkeita, virvoitusjuomia, maustettuja jogurtteja, en myslejä, muroja, hyvin harvoin mitään jälkiruokia, enkä juo nykyisin ikinä mehua, enkä tykkää niistä kuivatuista hedelmistäkään oikein (jes, nyt voin jättää ne pahanmakuiset gojimarjat syömättä). Nää pitäis nimittäin unohtaa jo ekalla viikolla. Helppo nakki mulle. Ainoa mikä hirvittää on noi hedelmät, että voisinko olla ilman hedelmiä. Tosin nykyisinkään en ole syönyt kuin sen 1-2 hedelmää päivässä. Enemmän olen syönyt vaikka marjoja. (Jos ei nyt lasketa jotain mun appelsiini ja kiivi hurahduksia :D ) Ja se, mikä on lohdullista, niin kyllä hedelmiä saa syödäkin, sen 1-2 päivässä, ton vieroituksen loppuvaiheilla ja sen jälkeen.

Joo kyllä mä haluun näyttää yhtä freesiltä ku tää emäntä :D


Ja tolla kirjoittajalla on ihana asenne. Sekin lähti ihan vain kokeilemaan, että miltä elämä ilman sokeria voisi tuntua, pikkuhiljaa. Yksi kirjan ensimmäisillä sivuilla esiintyvä mantra onkin; "Ole itsellesi hellä ja kiltti". Eli vähän sama kuin mun "Anna itsellesi armoa". Lisäksi Sarah kehoittaa suhtautumaan tähän vähän niinkuin leikkimielisenä kokeena, puoliksi tosissaan, tutkaillen. Kuulostaa hyvältä mun korvaan ainakin. Itsensä kuuntelu on aina hyvästä.



Yksi mikä tuntuu oikein ihanalta tässä kirjassa, on kirjailijan neuvo vaihtaa sokeri rasvaan. Tähän keskitytään toisella vieroitusviikolla. Kun ruokavaliossa ei ole lainkaan, tai on hyvin vähän sokeria, se korvataan rasvalla, hyvillä sellaisilla tietenkin. (Ettei keho luule olevansa missään hälytystilassa jos energian saanti tippuu roimasti!)
Siihen kuuluu mm. täysrasvaiset maitotuotteet, juustot (ah, vuohenjuustoa!), pekoni, kananmunat, pähkinät, erilaiset öljyt, myös voi. Näiden lisäksi Sarah käyttää mun mielestä yllättävän monessa kohtaa paahtoleipää. Siis ei toki semmoista ihan valkoista vehnäpaahtoa, vaan jotain selvästi jyväisempää versiota, Jotenkin ajattelin että leivässähän on poikkeuksetta sokeria? Tähän täytyy tutustua, että minkälaisia vaihtoehtoja voisi löytyä, koska paahtoleipä = rakkaus <3 Normaalisti jos syön leipää, syön ihan kunnon ruisleipää ja herkkuleivät kuuluu viikonlopun herkkuhetkiin.
Kasviksia käytetään tietysti paljon. Minua jäi kyllä hämmentämään, näin suomalaisena, että kun missään ei ole mainintaa pastan, perunan tai riisin käytöstä, niin miten sokeritonta elämää elävän ihmisen näihin pitäisi suhtautua? Tässä on myös juuri sellainen itsetutkiskelun paikka, että itsehän mä päätän ja otan selvää miten mä niitä haluan syödä. Se tarkoittaa myös ravintosisältöjen tutkiskelua. Toki jo ensimmäisellä viikolla pyritään luopumaan pitkälle jalostetuista hiilihydraateista, siis vaikka vehnästä. No, sitäkään en ole mitenkään kauheasti käyttänyt.

Mua kiehtoo tässä se ajatus, että kun ensin puhdistaudutaan sokerista ja siten keho löytää tasapainonsa, niin kuinka olo paranee ja esimerkiksi paino löytää oman luonnollisen lukemansa. Mulla on jo nyt ollut niin hyvä olo, kun olen 4 päivää ollut ilman ylimääräistä sokeria. Joku hedelmä tässä on mennyt varmaankin ja ehkä jotain muuta, mihin en ole kiinnittänyt huomiota, mutta olossa on aivan silminhavaittava muutos. Mä olen ollut myös ilman meikkiä ja tuntenut itseni silti kauniiksi.





Jos aihe yhtään kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti lukemaan tän kirjan! Mun mielestä kirjojen ostaminen on vähän typerää, koska kirjasto on olemassa, mutta tää on sellainen minkä voisin tai ehkä aionkin hommata ihan omaksi. Kirja on täynnä ihania reseptejä (toki joitain tosi outoja ja uusiakin). On kivaa kun ainesosat ja raaka-aineet mitä hän käyttää on monet mulle jo tosi tuttuja, erilaiset pähkinät ja vaikka ne chia-siemenet. Tai sitten sellaisia, joita olin jo testaamassa, esimerkkinä se mantelimaito. Eli tavallaan tällaisen ruokavalion noudattaminen ei olisi mulle mikään hillitön shokki, vaikka ensin se vaatisikin syvempää paneutumista. Kirjan yksi iso pointti on se, että sokeri on sokeria, oli se missä tahansa.
Mutta jos joku ei ole vielä rivien välistä lukenut, niin mä olen kyllä ihan huippu innostunut ja se on kyllä paras oppimisen väline, tieto jää silloin helposti päähän :) Eilen illalla tein tuota chia-vanukasta kirjan ohjetta mukaillen jääkaappiin tekeytymään. Mä käytin punaista luomumaitoa ja vaniljajauheen sijasta kanelia. Oli aivan ihanaa! Tuun varmasti testailemaan muitakin kirjan reseptejä ja enköhän mä niistä sitten tännekin raportoi. Miltä kuulostais noi munapekonikuppikakut? ;)

Tää oli ihanaa :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti