Ruokaa tuokaa!

Mä selailin puhelimeni kuvia tänään ja tajusin miten paljon mulla on ruokakuvia! Tuntuu että syön nykyään niin värikkäästi ja herkulliset,  että on lähes pakko ottaa joka kerta kuva. Nyt kuitenkin teen tänne blogiin  kollaasi näistä kuvista, niin pääsen tekemään puhelimen muistiin lisää tilaa :D
Tässä näkyy myös osaksi se kuinka nykyisin syö  ja millä ruokavaliolla käytännössä pudoti  ne viimeiset jojokilot. Nauttikaahan!

Halloumijuustoa salaatissa

Uunissa paahdettua myskikurpitsaa 

Tuliko nälkä? Mulla ainakin! Nyt meen syömään, perunoita, lihapullia ja salaattia :)
- Mia

Muna-pekoni kuppikakut

No nyt mä pääsin testaamaan näitä ihanuuksia! Elikkä tosissaan resepti on Sarah Wilsonin kirjasta Irti sokerista, se 8 viikon sokerista puhdistautumisohjelma. Mä en omistanut tommoista muffini vuokaa, joten jouduin sen erikseen hommaamaan. Kävi kiva säkä kun sellainen löytyi ruokaostosten yhteydessa -30% :)

Näihin tarvitsee siis tuon vuoan
6 munaa
6 pekonisiivua
ja voita vuokien voiteluun (tai kookosöljyä)

Halutessaan voi lisätä kasviksia, juustoa, yrttejä. Mä laitoin muutaman päälle fetajuustoa ja se oli tosi herkullista! Uuni laitetaan lämpenemään 200 asteeseen ja kupit voidellaan rasvalla. Sitten pekonisiivut kietaistaan kuppien sivuille. Mä käytin 7 siivua, koska laitoin pienet palaset kuppien pohjallekin. Kun uuni oli lämmennyt laitoin vuoan pekoneineen uuniin, noin viideksi minuutiksi. Tämä ei ole pakollista, mutta mä yritin tavoitella rapeampaa pekonia.
Sen jälkeen rikotaan yksi muna kuhunkin kuppiin (ja juustot ja yrtit päälle) ja uuniin 15 minuutiksi. Mä annoin olla jonkun verran yli, koska halusin keltuaisen olevan varmasti kypsä. Itse pidän löysästä keltuaisesta, mutta perheenjäsenet ei :D

Uunista tullessa kuppikakkuset saavat hieman jäähtyä ja sitten ne voi esim lusikan kanssa kaivaa ulos. Ja tarjolle! Ihan mahtava vapaapäivän myöhäisaamiainen! Maistui ihan jokaiselle yksilölle tässäkin perheessä.

Sokerittomalla tiellä

Nyt on sitten kokonainen viikko takana sokeritonta elämää ja vaikka se onkin lyhyt aika ihmiselämässä, se on kuitenkin jonkun alku.
Mä olen kirjan ohjeiden mukaan ollut itselleni hellä ja kiltti, enkä edelleenkään ota tätä kovin vakavasti. Söin esimerkiksi sen Cocovin supersnackin, vaikka en periaatteessa olisi "saanut", ja se olikin muuten ihan sairaan hyvää!
Olen vain niin järkyttävän innostunut tästä (ainakin toistaiseksi) että kaikki tuntuu niin luonnolliselta. En ole oikeasti kärsinyt yhtään makean himosta tämän kuluneen viikon aikana, vaikka edellisviikon vedin namuja lähes päivittäin. Siis kokonaisen fazerin pähkinäsuklaa levyn ja karkkia yhdessä illassa. Yksi "heikompi" hetki tuli lauantai-iltana, kun mieheni söi karkkia jääkiekkoa katsellessaan. Toisaalta en yhtään ihmettele sitä, kun takana oli 9h työpäivä ja normaalisti olen tarvinnut rentoutumismätöt sen jälkeen. Mutta karkkihimo ei ollut niin suuri, että olisin kokenut tarvetta sortua. Söin töiden jälkeen normaalin ruoan ja iltapalaksi paahtoleipää, pinaatti-kesäkurpitsa höystöä ja halloumijuustoa, lisäksi porkkanaa. Nam!

Musta tuntuu että mun koko maailma on avartunut. Mä kiinnitän todella paljon enemmän huomiota mahdollisiin sokeripommeihin ja teen parempia valintoja. Toisaalta tämä aiheuttaa myös päänvaivaa, koska olin jo opetelleut eräänlaisen terveellisen syömisen mallin, joka sivusi hyvin paljon näitä perus "superdieetti" kaavoja. Rasvatonta rahkaa, vähärasvaista jauhelihaa. Kun ei syökään enää saman kaavan mukaan, täytyy miettiä aterioiden koostaminen uudelleen. Nyt kehotetaankin syömään pekonia ja makkaraa ja rasvaisia juustoja, semmoisina pieninä nautinnollisina lisinä, salaatissa, keitossa.
Edelleen syödään kuitenkin perusruokaa, ja kasviksia yritän lisätä ja monipuolistaa koko ajan. Kirjassa on niin paljon kaikki uusia, ihania ja mielenkiintoisia reseptejä kokeiltavaksi, etten malta odottaa, että pääsen testailemaan niitä. Olen tehnyt jo ostoslistaakin valmiiksi. Monia juttuja löytyy onneksi jo kaapista ja monet on tuttuja juttuja. Eli vaikka uusia makuja on tiedossa, niin ei kuitenkaan mitään ihan mahdotonta! Ja siis yksi mikä on ollut vähän vaikeaa sisäistää, on se, että munhan ei edelleenkään ole mikään pakko noudattaa kirjan ohjeita kirjaimellisesti :D Siis sokerittomanahan syödään tavallista ruokaa ilman ylimääräisiä valmissooseja sun muita. Mutta Sarahin vinkit ja reseptit on tosi inspiroivia ja hänen vinkkinsä ruokavalion koostamisesta. Mä en ole esimerkiksi tällä viikollla syönyt sitten ollenkaan rahkaa, kun ei ole ollut pakko :D. Välipalana on toiminut esimerkiksi luonnonjogurtti, kera pähkinöiden ja kasvistikkujen. Detox teetä olen litkinyt ja odotan että pääsen valmistamaan kirjan roobois-chai teetä.

Olen syönyt hyvällä omallatunnolla mieheni valmistamaa pitsaa, jonka pohjaan hän ihanasti käytti puolet spelttijauhoa, eikä lainkaan sokeria <3 Olen maistanut mautkin aivan eri tavalla, oikein pysähtynyt nauttimaan niistä kieleni päällä. Se tarkoittaa sitä, että mulle riittää tässä vaiheessa pari palaa pitsaa, eikä tarvitse vetää puoli peltiä! Se onkin yksi hieno asia tässä projektissa, että oppii syömään omien tuntemuksien mukaisesti, kylläisyyden tunnetta kuunnellen. Siis aivan mahtavaa, ettei tarvitsisi koskaan laskea kaloreita (mitä en ole kyllä tehnytkään ikinä!), eikä kieltää itseltään mitään, paitsi käytännössä se sokeri, mutta sekin on vapaaehtoista. Ja sillekin on olemassa jatkossa ihan hyviä korvikkeita.

Kirjan ohjenuora valinnoille on, että valitaan tuote/ruoka-aines joka sisältää enintään 3-6g sokeria 100g. Eli kun lähdin etsimään sitä paahtoleipää, löysin vaihtoehdon jossa oli reilu 2g sokeria 100g. Sellaisen ihanan jyväisen monivilja paahtiksen, joka ravintosisältöjä vertailtaessa osoittautui jopa hitusen terveellisemmäksi kuin aiemmin ostamani Real! Siis tykkään toki tosi paljon ruisleivästä, eikä tuossakaan ole kuin 4,7g sokeria 100g, eli on siis "turvallista syödä" :D mutta jos voi valita ihanan paahtiksen, esimerkiksi paistetun munan kera, niin onhan se ihan arjen luksusta.

Tuntuu että olen koko tämän kevään ollut matkalla tähän. Kokeillut eri asioita, mitkä voisi toimia kohdallani, niin että voin hyvin. Vain kokeilemalla voit oikeasti tietää mikä sulle sopii! Yrityksen ja erehdyksen kautta. Kaikki pienet vastoinkäymiset, sairastuminen, sokerimaailmaan putoaminen, liikuntainnon katoaminen ja näistä nouseminen, ovat vahvistaneet mua matkalla kohti omaa tapaa elää terveellisesti. Ja niinkuin mulla tavoitteena olikin, niin että se muuttuu luonnolliseksi tavaksi elää ja toimin samalla luontaisena esimerkkinä pojilleni. Ilman että saarnaan tai paasaan tai käsken, vaan niin, että oma esimerkkini näyttää kuinka voisi olla hyvä toimia. En ole myöskään puuttunut aviomieheni ruokavalioon, eikä hänkään ole puuttunut minun, vaikka tavallaan ollaan koko perhe samassa veneessä (minähän nuo päivän ruoat täällä valmistan ;) )
Toivon myös, että en ala kuulostaa ihan hihhulilta :D Mutta niinhän se taitaa vähän aina olla, että kun joku löytää jonkun uuden tavan elää, niin se tuntuu läheisistä ja tutuista ensin jopa tosi oudolta. Mutta tämä onmun elämäni, minun valintani, en aio paasata niistä muille (paitsi blogissa, mutta senkin voi valita, että lukeeko vai ei) ja toivon, että pikkuhiljaa muutkin ymmärtävät ja huomaavat minkälaista muutosta olen käymässä läpi. Tässä ei ole kyse pelkästä ravinnosta, vaan jostain suuremmasta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Aamen :D

- Mia

Innostunut!

No nythän nää mun innostuksen aiheet sai oikein uutta potkua, kun kipaisin eilen kirjastoon! Mulla oli ajatusissa mennä etsimään jonkilaisia ravinto-oppaita, ja salaisesti haaveilin löytäväni Sarah Wilsonin "Irti sokerista"- kirjan. Ja voi mitä (hiljaisia) riemunkiljahduksia mä siellä hyllyn välissä päästelin, kun löysin kuin löysinkin sen! Ajattelin, että kun kirja on melko uusi, että se olisi taatusti lainassa ja siihen olisi pitkä varausjono. Ei näköjään, onnekseni olen kaupunginosani ainoa sokerista irroittautuja :D

Mutta siis tämä kirja on todella inspiroiva! Mä en ole vielä edes avannut noita toisia kirjoja, kun tämä vei minut mukanaan. Jo pelkkä kirjan ulkonäkö, kuvat ja sommittelu sivuilla on niin ihanasti tehty. Kirja on tosi selkeä ja helppoa lukea. Minäkin ymmärrän kaiken mistä Sarah kirjoittaa, vaikka asiaa on paljon. Toki sisäistämiseen menee varmasti jonkun aikaa, tahdon oikeasti ymmärtää sokerista ja siihen liittyvistä asioista ja mulle on tärkeää myös löytää se oma polku mitä haluan kulkea. Mä en tahdo sokeasti noudattaa yhden ihmisen näkemystä, vaikka tässä on tosi paljon semmoisia juttuja mitä voin allekirjoittaa.

Muutama asia on yllättänyt minut. Ensinnäkin ihan se, kuinka paljon sokeria kaikessa voi olla. Kirjassa noudatetaan 8 viikon irroittautumis ohjelmaa ja ensin kehotetaan luopumaan kaikesta ylimääräisesti sokerista, siis esim hedelmistäkin. Toisaalta tajusin, että mä en oikeestaan arjessa käytä mitenkään överisti sokeria. Mä en käytä hilloja, marmeladeja, valmiskastikkeita, virvoitusjuomia, maustettuja jogurtteja, en myslejä, muroja, hyvin harvoin mitään jälkiruokia, enkä juo nykyisin ikinä mehua, enkä tykkää niistä kuivatuista hedelmistäkään oikein (jes, nyt voin jättää ne pahanmakuiset gojimarjat syömättä). Nää pitäis nimittäin unohtaa jo ekalla viikolla. Helppo nakki mulle. Ainoa mikä hirvittää on noi hedelmät, että voisinko olla ilman hedelmiä. Tosin nykyisinkään en ole syönyt kuin sen 1-2 hedelmää päivässä. Enemmän olen syönyt vaikka marjoja. (Jos ei nyt lasketa jotain mun appelsiini ja kiivi hurahduksia :D ) Ja se, mikä on lohdullista, niin kyllä hedelmiä saa syödäkin, sen 1-2 päivässä, ton vieroituksen loppuvaiheilla ja sen jälkeen.

Joo kyllä mä haluun näyttää yhtä freesiltä ku tää emäntä :D

Ja tolla kirjoittajalla on ihana asenne. Sekin lähti ihan vain kokeilemaan, että miltä elämä ilman sokeria voisi tuntua, pikkuhiljaa. Yksi kirjan ensimmäisillä sivuilla esiintyvä mantra onkin; "Ole itsellesi hellä ja kiltti". Eli vähän sama kuin mun "Anna itsellesi armoa". Lisäksi Sarah kehoittaa suhtautumaan tähän vähän niinkuin leikkimielisenä kokeena, puoliksi tosissaan, tutkaillen. Kuulostaa hyvältä mun korvaan ainakin. Itsensä kuuntelu on aina hyvästä.

Yksi mikä tuntuu oikein ihanalta tässä kirjassa, on kirjailijan neuvo vaihtaa sokeri rasvaan. Tähän keskitytään toisella vieroitusviikolla. Kun ruokavaliossa ei ole lainkaan, tai on hyvin vähän sokeria, se korvataan rasvalla, hyvillä sellaisilla tietenkin. (Ettei keho luule olevansa missään hälytystilassa jos energian saanti tippuu roimasti!)
Siihen kuuluu mm. täysrasvaiset maitotuotteet, juustot (ah, vuohenjuustoa!), pekoni, kananmunat, pähkinät, erilaiset öljyt, myös voi. Näiden lisäksi Sarah käyttää mun mielestä yllättävän monessa kohtaa paahtoleipää. Siis ei toki semmoista ihan valkoista vehnäpaahtoa, vaan jotain selvästi jyväisempää versiota, Jotenkin ajattelin että leivässähän on poikkeuksetta sokeria? Tähän täytyy tutustua, että minkälaisia vaihtoehtoja voisi löytyä, koska paahtoleipä = rakkaus <3 Normaalisti jos syön leipää, syön ihan kunnon ruisleipää ja herkkuleivät kuuluu viikonlopun herkkuhetkiin.
Kasviksia käytetään tietysti paljon. Minua jäi kyllä hämmentämään, näin suomalaisena, että kun missään ei ole mainintaa pastan, perunan tai riisin käytöstä, niin miten sokeritonta elämää elävän ihmisen näihin pitäisi suhtautua? Tässä on myös juuri sellainen itsetutkiskelun paikka, että itsehän mä päätän ja otan selvää miten mä niitä haluan syödä. Se tarkoittaa myös ravintosisältöjen tutkiskelua. Toki jo ensimmäisellä viikolla pyritään luopumaan pitkälle jalostetuista hiilihydraateista, siis vaikka vehnästä. No, sitäkään en ole mitenkään kauheasti käyttänyt.

Mua kiehtoo tässä se ajatus, että kun ensin puhdistaudutaan sokerista ja siten keho löytää tasapainonsa, niin kuinka olo paranee ja esimerkiksi paino löytää oman luonnollisen lukemansa. Mulla on jo nyt ollut niin hyvä olo, kun olen 4 päivää ollut ilman ylimääräistä sokeria. Joku hedelmä tässä on mennyt varmaankin ja ehkä jotain muuta, mihin en ole kiinnittänyt huomiota, mutta olossa on aivan silminhavaittava muutos. Mä olen ollut myös ilman meikkiä ja tuntenut itseni silti kauniiksi.

Jos aihe yhtään kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti lukemaan tän kirjan! Mun mielestä kirjojen ostaminen on vähän typerää, koska kirjasto on olemassa, mutta tää on sellainen minkä voisin tai ehkä aionkin hommata ihan omaksi. Kirja on täynnä ihania reseptejä (toki joitain tosi outoja ja uusiakin). On kivaa kun ainesosat ja raaka-aineet mitä hän käyttää on monet mulle jo tosi tuttuja, erilaiset pähkinät ja vaikka ne chia-siemenet. Tai sitten sellaisia, joita olin jo testaamassa, esimerkkinä se mantelimaito. Eli tavallaan tällaisen ruokavalion noudattaminen ei olisi mulle mikään hillitön shokki, vaikka ensin se vaatisikin syvempää paneutumista. Kirjan yksi iso pointti on se, että sokeri on sokeria, oli se missä tahansa.
Mutta jos joku ei ole vielä rivien välistä lukenut, niin mä olen kyllä ihan huippu innostunut ja se on kyllä paras oppimisen väline, tieto jää silloin helposti päähän :) Eilen illalla tein tuota chia-vanukasta kirjan ohjetta mukaillen jääkaappiin tekeytymään. Mä käytin punaista luomumaitoa ja vaniljajauheen sijasta kanelia. Oli aivan ihanaa! Tuun varmasti testailemaan muitakin kirjan reseptejä ja enköhän mä niistä sitten tännekin raportoi. Miltä kuulostais noi munapekonikuppikakut? ;)

Tää oli ihanaa :)

Uuden maistelua

Olen utelias luonne ja tykkään testailla uusia juttuja, eritoten näitä ruoka/juoma puolen tuttavuuksia. Tää mun uusi sokerin välttely linjaus on saanut mut suuntaamaan jälleen kaupan puolelle, etsimään kivoja korvikkeita makean nälkään, sekä uusia terveellisiä vaihtoehtoja ruokavalioon.

Tajutessani silloin aiemmin, ettei edes sokerittomat karkit toimi kohdallani vältellessä niitä oikeita namusia, keksin, että pähkinäthän ovat loistava vaihtoehto. Olenhan mä niitä jo aiemmin pitänyt ruokakaapissa, pääasiassa cashew pähkinöitä. Nyt lähdin etsimään jotain missä voisi olla vaikka kuivattuja hedelmiä seassa. En ole mikään kuivattujen hedelmien suuri fani, mutta ajattelin, että niihinkin voisi tottua. Pähkinä hyllyllä pähkäillessä, osui silmiini tuo cocovin trailmix. Okei, ikinä en ole goji-marjoja maistanut ja mulperimarjat näyttää ällöttäviltä. Kaakaonibsit houkuttelee ja mantelit ja cashewt on tuttua kamaa. Kuivatut hedelmät jäi pois ostoslistalta siinä vaiheessa, kun tajusin/muistin niiden säilömisessä käytettävän kaikkia epäilyttäviä aineita, kuten rikkidioksidiä. Ei kuulosta terveelliseltä.

Mukaan lähti myös tuollainen "välipala patukka", tai miksi sitä sitten kutsuisi, ja tottapuhuen sitä en ole vielä uskaltanut maistaa! Se sisältää taatelia, cashewta, rusinaa ja raakasuklaata, ei muuta. Mun mielestä on yhtäaikaa kivaa ja jännittävää kokea uusia makuja. Totuttelua nuo vähän vaatiikin. Mulperimarjoissa on sellainen jännä makeus, imelämpi kuin rusinoissa ja gojimarjat on taas vähän karvaan makuisia? Tosi jänniä, eikä voi sanoa, että mitään suurta herkkua ainakaan vielä. Se mikä näissä innostaa on tietenkin niiden ravinnerikkaus ja nyt kun olen käyttänyt pussin antimia naposteluun, voidaan todeta pari asiaa. Ei voi syödä montaa kerralla, ihan pari mulperi- ja gojimarjaa, kaakaonibsit on hyviä, mutta melko voimakkaan makuisia. Että hyvin pitää makean nälkää poissa tän säännöllisen ruokailun ohella. Mantelin on super hyviä! Mä en ole aiemmin oikein tykännyt kuorellisista manteleista, mutta koska nää on luomulaatuisia, nää onkin ihan eri kaliiberia. Aivan ihania. Mun täytyy hommata ihan oma pussillinen kuorellisia luomumanteleita! Niistä voisi kokeilla valmistaa sitä mantelimaitoakin :) Pähkinät ja kaakaonibsit pääsi mukaan myös mun aamuiseen tuorepuuroon. Todennäköisesti käy niin, että syön ensin kaiken muun pussista ja viimeisenä siellä killuu ne mulperit ja gojit! :D Ehkä mä sitten opettelen syömään niitä. Tai sitten käy niin, etten koske niihin enää ikinä, ken tietää.

Viimeisempänä nappasin ihan kokeilumielessä tuommoista detox-teetä. Ajattelin, että kun tässä nyt ollaan savuttomana (toistaiseksi) ja sokerittomana, niin kokeillaanpa hieman puhdistautua. No, keho tekee sen varmasti ihan itsestäänkin ja mun veden juonti on edelleen voimissaan ja kolmisen litraa täyttyy päivittäin. Mutta eipä tuosta mulle terveenä ihmisenä haittaa ainakaan ole ja on muuten tosi hyvän makuista teetä! Tuo väri hieman yllätti, kun odotti semmosta kauheaa litkua :D Tosi marjainen maku ja semmoinen pieni lakritsi sieltä pukkaa jälkimakuna. Mulla on aiemmin ollut saman sarjan vihreää teetä ja tykkään noista pakkauksineen hirmuisesti. Visuaalisena ihmisenä mulle tommoinen estetiikka kuin pakkausdesign merkitsee paljon ostopäätöksissä. Mutta tää ei ollut tosiaan "monikakkupäältäkaunis", vaan herkullista teetä, jota tulee varmasti tässä siemailtua.

Ootteko maistelleet näitä superfoodeja? Tuntuuko ihan hömpältä, vai mielenkiintoisilta tuttavuuksilta? Itse ainakin jaksan innostua tämmöisistä! Chia-siemeniä ostin muuten jo toisen pussin ja ne on kovassa käytössä :) Jotkut siis saattavat kokeilun jälkeen jäädäkin ruokavalioon. Näistä innostuneena olen kovasti etsinyt tietoa raakasuklaan valmistuksesta, sekä raakakakuista. Olisi kiva päästä testaamaan :)

- Mia

Pyhä yksinkertaisuus

Lisää ruoka-asiaa. Se on nyt tapetilla mun arjessa. Täällä on tosiaan saanut taas opetella kunnolla syömistä ja haeskeltu tasapainoa. Mä ajattelin lähteä ihan tosi yksinkertaiselle linjalle noiden ruokien suhteen. Mä olen käyttänyt ruokavaliopohjana jotain vanhaa Jutan go fat go dieettiä, (joka löytyy kuulemma netistä ja jonka ystävä mulle laittoi ) antamaan hieman osviittaa esim ruokamääristä. Ja hyvinhän tässä on saanut syödäkseen,  nälkä ei ole ollut, toki tollanen ruokavalio on ihan pirun yksitoikkoista pidemmän päälle, enkä totisesti kykenisi noudattamaan pitkiä aikoja putkeen. Tällä on tosiaan ihan tarkoitus vaan lähteä liikkeelle ja totuttaa kroppa ton reilun viikon sokerishokin jälkeen normaaliin ruokaan. Toki siis söin eilenkin illalla jäätelöä pähkinäsuklaavoilla, että hyvinhän se meni ;) Mutta mulla selvästi vaikuttaa himoihin jo ihan se että tietää pakkasessa olevan jäätelöä. Sen lisäksi vetelin päivän mittaan niitä Nellie dellie karkkeja, että ehkä niidenkin säilyttäminen kaapissa ei toimi mun kohdalla :D

Tänään on mennyt jo tosi paljon paremmin. Vaikkakin vielä taistelen sen jäätelöhimon kanssa. Mulla on vielä iltapala syömättä ja ajattelin tehdä päätökseni sen jälkeen. Jos mun oikeesti tekee vielä mieli sitä jätskiä,  niin minähän syön sitä ja that's it :)

Ja kyllä mulla on ollutkin jo parempi olo. Tietysti flunssa alkaa olla ohi ja varmasti tää kunnon ruoka tekee hyvää. Nätisti oon muistanut vitamiinitkin aamuisin, vaikka yleensä mulla on vaikeuksia muistaa tommosia.

Elossa ollaan!

Liikkumaan en uskalla vielä lähteä, sen verran mitä olen pienen poikani kanssa täällä kotona jammaillut, niin vaikka energiaa on mukavasti, tulee pienen hyppelyn jälkeen outo kuumottava olo.
Näyttää siltä että sitten kun pääsen liikkeelle, niin joutunee viikon pari ottamaan ihan rauhassa, kehoa kuunnellen. Hinku reenaamaan ois kova, mutta ei auta lähteä pelleilemään. Oon kattonu paljon inspis kuvia,  treenivideoita ja fitnespäiväkirjat on ollut ihana tsemppari ja motivaation ylläpitäjä :)

Askel kerrallaan, eteenpäin :) - Mia

Ruokavaraston uutuudet

Esittelen teille mun uudet kaverit ruokavaliossani. Silloin kun kyllästyttää ja inspistä saa hakea, niin mua ainakin auttaa aina joku uusi juttu. Oli se sitten vaate, ruoka-aines tms tai vaikka uusi saliohjelma joskus. Uusiin treenivaatteisiin mulla ei ole ollut varaa, treenaamaan ei pääse, joten katse siirtyy ruokaan.
Mä oon aikalailla pitänyt edelleen sitä samaa kaavaa, mitä oon aiemminkin noudattanut. Puuroa tai smoothieta aamulla, pasta/riisi/kana/jauheliha/kasvis sössöt lounaalla ja päivällisellä, rahkaa välipalaksi, iltapalaksi...

Mä olin miettinyt näiden lisäravinteiden hyödyllisyyttä omassa ruokavaliossa tovin. Mä oon silleen vähän skeptinen, kun en ole aiemmin huomannut niistä olevan mitään konkreettista silmin havaittavaa hyötyä, niin en ole oikein uskonut niiden tehoon. Mutta nyt ajattelin, että kokeillaan uudestaan. Aloitin ihan tämmösillä perusjutuilla kuin omega-3 tabletit ja monivitamiini. Mun käsityksen mukaan näiden pitäisi lisätä vastustuskykyä yleensä. Tossa Möllerissä on A-, D- ja E-vitamiineja. Ne vaikuttaa luuston toimintaan, immuunisysteemiin ja E-vitamiini edistää solujen suojaamista hapettumistressiltä (Mikä on hapettumisstressi? Oisko taas googlen paikka?) Omega-3-rasvahapot on DHA ja EPA ja ne edistää sydämen toimintaa. Nämä tiedot siis otin ihan purkin kyljestä. Ajattelin tämän olevan hyödyllinen jo ihan siitä syystä, että syön kalaa ihan valitettavan vähän.

Pikkusen kirpaisee noiden hinta, kun tuo vitamiinipurkkikin maksoi 23e, mutta toisaalta se kestää 250 päivää :) 

Tossa Multivitassa on varmaan kaikki perusvitamiinit ihmiselle. Jotain samoja on molemmissa, D3-vitamiinia ja E-vitamiinia. Ei kai niitä kuitenkaan liikaa voi tulla? Mä en oikeesti ymmärrä näistä asioista viel yhtään mitään :D Oon kyllä ajatellut, että kääntyisin kirjaston puoleen ja kävisin siellä lainaamassa joitain ravinto-oppaita. Jos on muuten suosituksia, saa kertoa! :)

Seuraava ruokakaapin kaveri on pellavasiemenrouhe :) Mulla on ollut sitä joskus aiemminkin käytössä, eri merkkiä tosin. Tämä kyseinen tuote on musta kivempi, koska toi on jauhettu hienommaksi ja siinä on jotenkin kiva makukin. Otin siis ihan kuitulisäksi ruokavalioon. Mulla ei tässä viime aikoina ollut muuta käytössä kuin kauraleseet. Että jos kauraleseiden kuitumäärä on 17g/100g, niin pellavasiemenrouheella vastaavasti 27g/100g. Sen lisäksi pellavasiemenrouheessa on enemmän proteiinia, vähemmän hiilareita sekä runsaasti omega-kolmosta ja kutosta. Ja öljyä.
Mä oon tällä ruokavaliolla hakenut myös semmoista optimaalista vatsan toiminta-astetta, niin näillä nyt lähdetään liikkeelle. Mulla on myös maitohappobakteerit säännöllisen epäsäännöllisesti käytössä :)

Mä olen yleensä tykännyt käyttää marjoja, niin puurossa, kuin rahkan tai smoothien seassa. Tai oikeita hedelmiä. Mutta kaikkeen kyllästyy ja nyt mä otin testiin mehukeiton  ja tän kyseisen kehuu maun; mansikka-banaani. Ja onhan se hyvää! Vähä liiankin hyvää, voi olla että ei tuu heti perään ostettua toista purkkia. Joku mustikkakeitto vois olla mun makuun myös :)

Sitten vielä viimeinen pikkukaveri, jonka avulla voisi taistella pahimpia karkkihimoja vastaan. Edelleen aion sallia itselleni ihan oikeat karkit ja suklaat, jos koen sen tarpeelliseksi, mutta välillä voisi kokeilla jos vaikka nää sokerittomat versiot jeesais. Nää on ainakin ihan sika hyviä, koska rakastan salmiakkia. Noi on sen verran sitkeitä, ettei koko pussia pysty edes vetämään kerralla ja niistä jää tosi hyvä maku suuhun pidemmäksi aikaa. Joten why not? Yhdessä pussillisessa kaloreita on n. 170, joten siinä kohtaa karkit on ainakin voitettu :D

Että semmoisia kamuja tällä kertaa! Mun chia-siemenet pääs loppumaan jo hyvä tovi sitten, joten niitä aion ehdottomasti hakea lisää :)

- Mia

Ruokaviidakko

Mun teki mieli kirjoittaa tää teksti jo eilen, kun nää syömisasiat pyöri kovasti päässä. Olin kuitenkin niin väsynyt illalla, ettei kyennyt, vaikka uni ei sitten kuitenkaan meinannut tulla ylikierrosten vuoksi. Lihakset oli kipeenä, päässä pyöri Robinin biisit ja päätä särki. Pelkäsin taas että flunssa iskee, kun meillä on mies ja pienin mies jonkunlaisessa nuhassa.

Alunperin tarkoitus oli tehdä mun eilisen päivän ruokapäiväkirja, minkä nyt siis toteutankin tässä höpinöiden lomassa. Tässä tulee se peruskaava, minkälaista ruokavaliota nyt sitten noudatetaan.

Elikkä puurolla tietysti useimmiten aloitan aamuni, pääsääntöisesti marjojen ja raejuuston kera. Eilen mukana oli mansikat ja kiiviä. Hedelmät toimii musta hyvin puuron seassa, ne tekee siitä erityisen herkkua. Musta on hyvä tehdä terveellisestäkin ruoasta mahdollisimman hyvää, niin ei tunnu niin ankeelta! Toki välillä joutuu tinkimään, käytetään pakkasesta niitä vikoja viinimarjoja ja asennoidutaan  eri tavalla, että kunhan saa ravintoa.

Lounaalla oli jauhelihakeitto. Koitin korvata perunaa kukkakaalilla, vaikka siis perunaakin laitoin sekaan. Jauhelihana ihan naudan 10% liha. Suolaa, pippuria, lihaliemikuutio.

Iltapäivällä join pari kuppia kahvia. Käytän punaista maitoa jos sitä on tarjolla. Se tekee kahvihetkestä nautinnon.

Välipalaksi perus rahkamättö.
Ennen treeniä (jalkatreeni) söin vielä ruisleipää raejuustolla. En halua ottaa riskiä, että nälkä iskisi kesken pumppauksen.

Päivällinen menikin vähän myöhään, kun kotiuduin vasta puoli kahdeksan jälkeen. Eli kahdeksan aikoihin söin ruoan. Otin raejuustoa lisäksi. Ja voi kyllä sanoo, että treenin jälkeen ruoka maistuu niiiiin  hyvältä!

Iltapala oli pakko syödä sitten jo tunnin päästä illallisesta. Mulla alkoi oikeasti olemaan jo nälkäkin uudestaan :D Rahka-kiivi-kauralese. Kiivit on nyt erityisen hyviä, joten niitä tulee ostettua ja syötyä :)

Eli siinä yksi päivä mun elämässä. Jauhelihakeittoa en ollutkaan tehnyt aikoihin ja olihan se hyvää. Melko kevyttä ruokaa kylläkin. Herkkuhimoja ei ole ilmaantunut, fiilis on ollut tosi hyvä ja tänä aamuna paino oli pompsahtanut 600g alaspäin. (Pitkään sitä oltiinkin taas samoissa lukemissa!)

Se mikä mua niin kovasti eilen illalla valvotti oli hirveet pohdinnat, että miten tässä nyt oikeasti pitäisi syödä. Informaatiota on tosi paljon tarjolla joka paikassa ja mä mielelläni otankin asioista selvää. Mä tahdon ymmärtää, että mitä mä syön ja miksi. Sitten tulee vastaan kaikkia eri vinkkejä, pää menee pyörälle kun ei nyt tiedä että pitäisikö niitä hiilareita nyt sitten vähentää jos tahdon polttaa rasvaa. Toisaalta jos ei syö hiilareita, niin sitten ei voi treenata kovaa, koska hiilareita tarvitaan lihaksen kasvatukseen. Olen pohtinut, että voisin esimerkiksi lounaalla vähentää hiilareita ja ajoittaa hiilarin syönnin treenipäiviin ja treenien ympärille. Periaatteessa laihduttaminen ja lihaksen kasvatus ei ole mahdollista samaan aikaan, mutta kuulemma aloittelijalta se onnistuu jossain määrin. Oonko mä vielä aloittelija?
Hämmentää sekin, että mitä pitää syödä missä kohtaa? Kuulemma nykyisin puuronkin voisi syödä illalla, vaikka ennen se on ollut käytännössä nounou. Tiedän että kokonaisuus ratkaisee ja päivän aikana saadut kalorit. Laihduttaminen on oikeesti tosi helppoa, sen mä olen kokenut, mutta sitten kun pitäisi laihduttaa fiksusti, ts. Ei pudottaa painoa vaan rasvaprosenttia, niin homma alkaa tuntua astrofysiikalta. Ihan ku haparoisi pimeässä :D Kun tässä mennään ihan mututuntumalla.

Toisaalta, olen tehnyt tähänkin asti ihan omin neuvoin tätä hommaa ja saanut tuloksia jotka miellyttää mua, niin enkö mä aikalailla ole oikeilla jäljillä? Hommahan on joka tapauksessa hidasta ja mulla on aikaa oppia. Mulla alkaa pikkuhiljaa vatsalihaksetkin erottua (siitä hehkutusta jossain välissä lisää;) ) joten kyllähän tuommoiset asiat kertovat oikeasta suunnasta, vaikka paino ei putoilekaan kauheella tahdilla :)

Semmoista pohdintaa tähän väliin! Miten teillä pysyy pää selvänä tässä informaatio viidakossa? Tuntuuko helpolta noudattaa ruokavaliota? Voiko nykypäivänä kukaan syödä oikein ilman pt:n kultaisia neuvoja? ;)
- Mia