Kuinkas sitten kävikään?

Tittididiis! Se on kesä nyt! 15 viikkoa on vihdoin takana, uskomatonta.
Ja kuinka kävi tämän mamman? Noh, ylpeänä voin ilmoittaa, että saavutin sen mitä tahdoin. Mulla oli alunperin hieman häilyvät mielikuvat siitä, mitä kesäkunto mulle tarkoittaa. Oli kuitenkin ajatus jonkinlaisesta painotavoitteesta, sekä mielikuva siitä miltä tahtoisin kehoni näyttävän. Kaikki muutti muotoaan matkan varrella. Täytyy sanoa, että tää on ollu hieno matka! Olen niin onnellinen kaikinpuolin että aloitin. Kyse ei ole edes tästä pelkästä kehosta, vaan koko olotilastani. Varsinkin tuo sokerittomuus muutti suurelta osin kaiken. Vaikka en siis noudata absoluuttista sokerittomuutta, mutta olen neljän viikon aikana löytänyt melko hienon tavan noudattaa sitä omalla tavalla.

Mutta hei! siirrytään siihen mitä on tapahtunut mun kehossa, ensin ulkoisesti. Alla on aloitusmittani, jotka on otettu 12.2. 15. Laitan perään nykyiset mitat eiliseltä.

Alku:
Paino: 63,7kg
Vyötärön kapein kohta: 69cm
Navan kohta: 74cm
Lantion levein kohta: 100cm
Vasemman reiden mitta: 58cm

Lopputulos:
Paino: 59,7kg -4kg
V: 64cm -5cm
N: 69cm -5cm
L: 94cm -6cm
VR: 55cm -3cm

Tämmöset surkeat kuvatukset sain aikaseksi. Tietokoneeni ei ollut puolellani, mutta ehkä näillä pärjää! :)

Itse olen hurjan tyytyväinen saavutettuihin tuloksiini :) Kun alunperin lähdinkin elämäntapamuutosta tekemään ja oli tarkoitus ottaa rauhallisesti ja armollisesti tää koko homma, niin tuntuu tosi hyvältä, että pääsin tähän. Mä en tahdo lopettaa nyt kun olen saavuttanut tuloksia. Se saa mut ennemmin jatkamaan innokkaammin ja uusilla haasteilla. Mä tahdon pitää yllä ja parantaa mun kuntoa entisestään.
Ruokavalion ansioista mulla on pääsääntöisesti tosi hyvä olo koko ajan, sellainen tasainen. Vatsa ei pömpötä (ja hei ne vatsalihaksetkin kurkkii välillä tuolta rasvan alta!) ja kasvojen iho on koko ajan parempi. Mulla riittää rutkasti energiaa, ainakin niinä päivinä kun on saanut nukkua edellisyön!
Musta on aika siistiä sanoa, että näin kohta kolmekymppisenä (hui!) kahden lapsen äitinä, mä olen elämäni kunnossa! Joku vois aatella, että eihän tää oo viel kunto eikä mikään, tai että tässä ajassa olis voinut saavuttaa enemmänkin, mutta mua ei kiinnosta semmoset jutut. Tärkein on oma fiilis ja se että pää pysyy mukana näissä muutosasioissa. Mul on hyvin luonnollinen olo mun kehossa ja se tuntuu omalta. Tää on mun body, mitä mä oon vähän muokannut.

Laitan tähän loppuun vielä muutaman poikani ottaman kuvan :) Nauratti kun hän kysyi aikooko äiti nyt osallistua fittnesspäiväkirjoihin :D
En sentään, mun elämä ei kaipaa lisäliitettä fittness :)

Ihanaa kesän alkua! Muistakaa että bikinikunto on korvien välissä, mä olin kesäkunnossa viime vuonnakin vaikka painoa oli rutkasti enemmän ;) 

-Mia

Toinen sokeriton viikkoni

Eilisten epäilyjen johdattamana mä päädyin tänään ostamaan sen Irti sokerista-kirjan jatko-osan; "Irti sokerista loppuiäksi". Kuinka dramaattista, LOPPUIÄKSI! Hui! No, kuten jo aiemmin mainitsin, niin ihan kokonaan sokerista ei tarvitse luopua, mutta ideana olisi jättää se jokatapauksessa mahdollisimman vähälle. Tässäkin kirjassa painotetaan, että kyseessä ei ole mikään dieetti, vaan lempeä kokeilu. Sellaisena aion edelleen suhtautua tähän. Eli niinä hetkinä kun ajattelen, että on järjetöntä olla ilman sokeria, (ei siis enää ikinä karkkia!), niin päädyn keskittymään tähän hetkeen ja siihen, että mun ei ole pakko jos en halua. On todella tärkeää kuunnella itseään ja oikeasti pysähtyä tunnustelemaan miltä tuntuu. Minkälainen mieliala mulla on, miltä vatsassa tuntuu, olenko väsynyt, energinen jne.. Mulla ei ole oikeasti tehnyt yhtään mieli makeaa, vaan ne karkit ja suklaat on pyörinyt mielessä sillä tavalla henkisesti. Vähän niinkuin kaipaisin niitä, vaikka ei tee mieli :D

Mulle tulee erityisen hyvä olo kun vilkaisen peiliin, koska kasvoista huomaa muutoksen, ihonväri on tasaisempi ja isoimmat näpyt ovat poissa. Muutenkin on semmoinen freesimpi olo. Jonkun verran pukkaa finniä leuka/kaula alueelle, mutta vähemmän kuin ennen ja uskon sen johtuvan puhdistumisesta. Se on yksi suuri motivaattori. 

On myös erittäin hyvä, että nyt kun keskityn tähän sokerittomuuteen, en ole oikeasti kerinnyt ajattelemaan tupakoinnin lopetusta ollenkaan, enkä ole kärsinyt tupakkahimosta ollenkaan :D Se on niinkuin mennyt tässä sivussa, ihan itsestään. Eli oli näköjään viisasta yhdistää nämä projektit. Manittakakoon, että ihan ilman nikotiinia en ole ollut, vaan olen turvautunut miehen kotona ollessa sähköröökiin jossa on nikotiinipitoista nestettä. Mun mielestä se on hyvä, ellei paras korvike tupakalle. Mutta päivät olen ilman kokonaan, eikä tuota yhtään tuskaa.

Muita positiivisuuksia pohtiessa tuli mieleen , että jos en tästä mitään muuta saa, niin ainakin paljon uusia tuttavuuksia ruokapuolella! Jääkaapissa ja kuivakaapissa on nyt kaikenlaisia "kummallisuuksia"; myskikurpitsaa, tattarijauhoa, macadamiapähkinäöljyä,

Tässä kirjan toisessa osassa syvennetään sitä tietoutta mitä ensimmäisen aikana on opittu. Vaikka ensin ajattelin odottaa pidempään ennen kuin olisin ostanut sen kirjan, niin koin tarvitsevani jo lisää infoa ja vastauksia kysymyksiini. Lisää tietoa aterioiden koostamisesta, ideoita kasvisten käyttöön. Mä olen myös surfaillut jonkun verran kirjoittajan nettisivulla/blogissa, www.iquitsugar.com ja saanut sieltä lisää vastauksia. Kauhee ku tää tuntuu jo ihan mainostamiselta, mutta minkäs sille voi :D

Toistaiseksi tää tuntuu sopivan mulle mainiosti, vaikka edelleen kamppailen sen hirvittävän ajatuksen kanssa, etten muka voisi enää IKINÄ mässäillä karkilla ja suklaalla...Mä kuitenkin toivon, että tää kokeilu vois ainakin madaltaa ( vai nostaa? kuinka se sanotaan??) mun sokerinsietokykyä. Ja toisaalta tieto lisää tuskaa, niin kuin kirjassakin sanottiin, että tämän jälkeen ei voi enää koskaan olla ajattelematta että lasillisessa omenamehua on n.10tl sokeria. Mä ajattelen tässä vaiheessa hedelmiä, esim banaania, jossa on n.4tl sokeria, huh.
Sarah kirjoittaa myös, ettei sortumista kannata pelätä, vaan se voi olla jopa hyvä asia. Siinä kohtaa huomaa varmasti hyvin sokerin välittömät vaikutukset, kun on pidempään ollut ilman. Sitä odotellessa, vielä ei ole tarvinnut sortua :)

Ikinä ei olla tyytyväisiä

Tuntuu että on ajan henki olla tyytymätön itseensä, nykyiseen kuntoon tai joihinkin vartalon osa-alueisiin. Koko ajan pitää olla kehittämässä jotain. Monessa blogissa olen törmännyt näihin teksteihin, missä päivitellään esimerkiksi dieetin alkupäiviä. Eritellään kehon osat mitkä niiin laahaa jäljessä. Pakarat, olkapäät, etenkin vatsa. Ja hämmästyn nähdessäni kuvat, joissa saattaa olla normaali sporttinen typy, jolla vatsalihaksetkin erottuu, vaikka rasvaa olisikin. Elämä on jakautunut kausiin; bulkataan ja dieetataan. Etsitään koko ajan kehittämisen aiheita ja todetaan, että jonain päivänä minäkin  olen huippukunnossa!

"Hirveesti rasvaa vatsalihasten päällä!" Vai hetkinen, voiskohan sittenkin olla tyytyväinen, hyvältä näyttää! Ei muuta ku biitsille! ;)

Hetkinen, tunnistanko jopa itseni tuosta? Kesäkuntoa,  kiinteytymistä, parempia muotoja, juu niitähän me kaikki haluamme. Mutta missä vaiheessa se loppuu? Onko se ikuisesti jonkun tavoittelua, niin että oikeastaan ei ollakaan missään vaiheessa tyytyväisiä. Enkä nyt tietenkään väitä mustavalkoisesti, etteikö itsensä kehittäminen olisi hyvä asia, mutta tuntuu että vaikka ihminen olisi todella hyvässä kunnossa, niin koko ajan yritetään saavuttaa jotain enemmän. "Kyllä nää olkapäät vielä pyöristyy, pakarat piukkenee ja vatsapalikat oikeen kolisee!"

Mulla oli yksi herätyksen paikka, kun oivalsin,  että oikeasti en ole ikinä kärsinyt kummemmin paino-ongelmista, vaikka ruokavalio on ollut tasaisen epäterveellinen. Nämäkin kilot, mitä olen pudotellut, ovat olleet raskauskiloja ja vuoden aikana ne on pudonneet aikalailla itsestään. Siis oikeastaan juuri niin, etten ole asiaa paljon ajatellutkaan. Sitten kun olen taas ihan pelkästään keskittynyt kroppa asioihin, on paino saattanut junnata paikoillaan ja samalla olen saattanut hieman ahdistua. "Ei tästä kehosta saa ikinä mitään aikaseksi! "

Mä alotin tän tekstin eilen ja jatkan tänään uudestaan inspiroituneena "älä laihduta tänään"- päivästä. Vaikka painon pudotus voi jollekin joskus olla paikallaan, jos on oikeasti ylipainoa, tai on oikeasti tyytymätön itseensä, niin välillä olisi hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja kehoaan. Vaikka käytännössä tavoitteena olisi pudottaa painoa, niin pitäisi tajuta se, että on kuitenkin hyvä juuri nyt, juuri sellaisena kuin on. Mun mielestä olisi tärkeämpää keskittyä aiheisiin jotka ei koske ulkonäköä. Keskittyisi terveelliseen ruokaan, liikkumiseen ja kaikkeen mikä tekee hyvää sulle.
Tärkeintä olisi löytää tasapaino. Ei musta tule onnellisempaa sen jälkeen kun olen tiputtanut pari kiloa. Mutta sillä aikaa kun keskityn elämään, terveellisiin valintoihin, niin pikkuhiljaa se kehokin tulee sieltä perästä. Kun olet tyytyväinen itseesi ja aikaansaannoksiisi, hehkuu se ulospäin muillekin.  Se on kauneutta, eikä koolla tai kiloilla ole väliä.

"Hei, hyvä tyyppi siellä peilissä!"  :P

Tääkin on vähän haastava aihe, koska mulla on todellakin myös niitä päiviä kun en todellakaan ole tyytyväinen ulkonäkööni. Varsinkin se vatsa on mulle alue, jonka kanssa jaksan tasaisin väliajoin tuskailla. Mutta eräänä päivänä kun jumppasin kotona, tajusin, että kun teen jotain kehollani, niin olen kaikinpuolin iloisempi vartalostani. Vaikka en siinä hetkessä muutu mihinkään, paino ei muutu, eikä raskausarvet katoa, tunnen kuitenkin olevani kauniimpi, vahvempi ja mulla on kaikinpuolin parempi olo. Vahvempi keho tarkoittaa mulle helpompaa arkea lasten kanssa ja vaikka töissä. Ja kyllä mä edelleen haluan näyttää hyvältä, kukapa ei, mutta pitää tajuta, että itseasiassa mä olen jo kesäkunnossa! Kesä puuttuu enää tästä kuviosta :)

Joten keskitytään olennaiseen; hyvinvointiin, elämään, läheisiin ihmisiin ja hehkukaa! Itseään saa kehittää,  mutta itseensä pitää olla tyytyväinen. Sä olet ainoa sinä ja sun kehos on sun ainut, vaali sitä.

- Mia

Miksi ilman sokeria?

Niin miksi? Mä oon siitä kirjotellu aiemminkin ja yrittänyt monesti päästä siitä eroon. Välillä taas olen luopunut kokonaan ajatuksesta ja vetänyt herkkua kaksin käsin, todeten uudelleen että olo on hirveä ja kokenut etten kykene lopettamaan.

Mä olen oman kokemukseni perusteella sitä mieltä että sokeri on riippuvuutta aiheuttava huume. Yhtä monta kertaa kuin olen sortunut tupakkaan, olen sortunut usean viikon mässäily putkiin. Jos mä lähestyn sokerihimoa ajatuksella, että sen lopetus on samanlainen prosessi kuin tupakoinnin lopettaminen, on tavallaan helpompi suhtautua siihen. Pitää myös ymmärtää, että niinkuin elämän muutokset yleensä,  on tällaisten tapojen muutos joskus tosi vaikeeta, kun kyse on vielä voimakkaasta addiktiosta. Joillakin se käy helposti,  joillakin se on haastavampaa. Pitää olla tiedossa että miksi on tarpeen lopettaa, miksi haluaa tehdä sen. Se ei saa tulla ulkopuolelta, ikäänkuin käskynä. Mun mieli laittaa kapuloita rattaisiin, vaikka se käskyn antaja olisi minä itse.
Joten lähestymistavan täytyy olla jokin toinen. Täytyy haalia tietoa ja kokemusta mitä sokeri aiheuttaa ja mitä siitä saa palkaksi että ei syö sitä. Koska äkkiseltään ajateltuna sokeri ei tunnu lähellekään yhtä epäterveelliseltä ja vaaralliselta kuin tupakka!

Mieliala

Sokeria syödessä mielialat vaihtelee. Kun ylimääräinen sokeri on päivittäisessä käytössä, huomaan olevani levottomampi, ahdistuneempi. Sitä ei tavallaan edes tiedosta, koska se on muodostunut normaaliksi olotilaksi ja eron huomaa parhaiten kun on pitkästä aikaa päivän ilman sokeria.
Tavallaan fiilis menee vuoristorataa, samalla kun verensokerit heittelee. Samanlailla mielialakin vaihtelee jopa masentuneesta ihan sinne korkelentoiseen ylipirteyteen, sokeripiikin huipulle.
Tässä on yksi suurin syy haluun vältellä sokeria omalla kohdalla. Olen muutenkin todella tunteellinen yksilö ja reagoin helposti esim hormonien heittelyihin. Miksi ihmeessä tahtoisin omalla toiminnallani lisätä näitä ikäviä olotiloja?  Nautin elämästäni hyvin paljon enemmän, kun oloni on tasaisen vakaa. Tunnen olevani parempi  (kärsivällisempi) äiti ja puoliso.

Iho

Olen aiemminkin kirjoittanut huonosta ihostani, kasvoissa.  Tuntuu että se näyttää elottomalta, siinä on runsaasti finnejä ja epäpuhtauksia. Ja kohta varmaan hirveästi ryppyjä! Ikäkriisi painaa päälle munkin kohdalla, vaikka nuorihan mä vielä olen. Ehkä niinkin nuori, että multa kysytään lähes poikkeuksetta paperit tupakkaa ostaessa. Näytänkö jopa joltain teiniltä finninaamani kanssa?  :D Oikeesti olen monesti tuskaillut peilin ääressä miksi mun naamavärkki on siinä kunnossa kuin se on ollut, samalla tiedostaen elämäntapojeni vaikutuksen. Tupakka ja sokeri, te kauneuden viholliset. Noh, toinen päivä ilman sokeria ja useampi ilman tupakkaa ja eron huomaa jo nyt. Ihanaa olla tyytyväinen ilman meikkiä ja selfienkin uskaltaa ottaa ilman filttereitä!

Tässä on kaikki mahdolliset meikit ja filtterit :D

Mun on tarkoitus välttää pääasiassa lisättyä ylimääräistä sokeria. Etenkin teollisesti valmistettuja sokeripommeja. Täydellinen sokerin välttely on aikamoista fakiirin hommaa, esimerkiksi ihan ruisleivässä on lisättyä sokeria, siirappia. Sen lisäksi hedelmät jo itsessään sisältävät runsaasti sokeria ja pitävät makean himoa omalta osaltaan yllä. Todettakoon kuitenkin että ovat kuitenkin aina parempi vaihtoehto vitamiiniensa ja suojaravintoaineidensa kanssa. Hedelmissäkin on eroja sokeripitoisuuksiensa kanssa. Aion pitää myös makeutusaineet poissa ruokavaliosta,  koska vaikka niissä ei olekaan kaloreita, niin ne lisäävät makeanhimoa kuitenkin jättäessään makean suutuntuman. Enkä oikeastaan ole koskaan hirveämmin pitänyt tuotteista jotka on makeutettu keinotekoisesti, lukuunottamatta zero cokista! ;)

Mutta edelleen yksi suuri tekijä on kunnon ruoka ja se että syö riittävästi. Silloin vähemmän ilmaantuu minkäänlaisia ylimääräisiä houkutuksia. Nyt alkaa tuntumaan, että ajatustyö alkaa tuottaa tulosta ja alan oikeasti uskomaan asioihin  joista olen ottanut selvää. Helppoa tää ei edelleenkään tule olemaan,  varsinkin kun käytännössä olen luopumassa kahdesta riippuvuustekijästä yhtäaikaa. Hetki kerrallaan mennään eteenpäin, ja ollaan kilttejä itselleen. Mulla on toistaiseksi lupa polttaa töissä, työvuoroni on tällä hetkellä kerran viikossa. Voi olla että ensi lauantaina maistuu jo tosi pahalta! Sokerin kanssa yritän miettiä jokaisen aterian ja suupalan kohdalla, mitä se sisältää ja miten se muhun vaikuttaa. Mutta ei lähdetä ruoskimaan epäonnistumisista, vaan iloitaan jokaisesta päivästä ja mahdollisuudesta itse vaikuttaa omaan oloon ja terveyteen! :)

Näillä ajatuksilla kohti viikonloppua :)
- Mia

Pyhä yksinkertaisuus

Lisää ruoka-asiaa. Se on nyt tapetilla mun arjessa. Täällä on tosiaan saanut taas opetella kunnolla syömistä ja haeskeltu tasapainoa. Mä ajattelin lähteä ihan tosi yksinkertaiselle linjalle noiden ruokien suhteen. Mä olen käyttänyt ruokavaliopohjana jotain vanhaa Jutan go fat go dieettiä, (joka löytyy kuulemma netistä ja jonka ystävä mulle laittoi ) antamaan hieman osviittaa esim ruokamääristä. Ja hyvinhän tässä on saanut syödäkseen,  nälkä ei ole ollut, toki tollanen ruokavalio on ihan pirun yksitoikkoista pidemmän päälle, enkä totisesti kykenisi noudattamaan pitkiä aikoja putkeen. Tällä on tosiaan ihan tarkoitus vaan lähteä liikkeelle ja totuttaa kroppa ton reilun viikon sokerishokin jälkeen normaaliin ruokaan. Toki siis söin eilenkin illalla jäätelöä pähkinäsuklaavoilla, että hyvinhän se meni ;) Mutta mulla selvästi vaikuttaa himoihin jo ihan se että tietää pakkasessa olevan jäätelöä. Sen lisäksi vetelin päivän mittaan niitä Nellie dellie karkkeja, että ehkä niidenkin säilyttäminen kaapissa ei toimi mun kohdalla :D

Tänään on mennyt jo tosi paljon paremmin. Vaikkakin vielä taistelen sen jäätelöhimon kanssa. Mulla on vielä iltapala syömättä ja ajattelin tehdä päätökseni sen jälkeen. Jos mun oikeesti tekee vielä mieli sitä jätskiä,  niin minähän syön sitä ja that's it :)

Ja kyllä mulla on ollutkin jo parempi olo. Tietysti flunssa alkaa olla ohi ja varmasti tää kunnon ruoka tekee hyvää. Nätisti oon muistanut vitamiinitkin aamuisin, vaikka yleensä mulla on vaikeuksia muistaa tommosia.

Elossa ollaan!

Liikkumaan en uskalla vielä lähteä, sen verran mitä olen pienen poikani kanssa täällä kotona jammaillut, niin vaikka energiaa on mukavasti, tulee pienen hyppelyn jälkeen outo kuumottava olo.
Näyttää siltä että sitten kun pääsen liikkeelle, niin joutunee viikon pari ottamaan ihan rauhassa, kehoa kuunnellen. Hinku reenaamaan ois kova, mutta ei auta lähteä pelleilemään. Oon kattonu paljon inspis kuvia,  treenivideoita ja fitnespäiväkirjat on ollut ihana tsemppari ja motivaation ylläpitäjä :)

Askel kerrallaan, eteenpäin :) - Mia

Onnistumisen iloa!

Hitsi ku on ollu hieno fiilis, kun tällä viikolla olen huomannut konkreettisia juttuja kunnon kasvamisesta. Mulla oli keskiviikkona vihdoin se saliohjaus ja sain uuden ohjelman. En ihan vielä tiedä millainen se ohjelma kokonaisuudessaan on, koska en ole saanut paperia vielä kätösiini. Meillä oli vain tiukka tunti aikaa ja kävimme vain uudet ja haastavimmat liikkeet läpi. Olen kyllä innoissani ohjelmasta! Koska olin jo tehnyt kaksijakoista ohjelmaa ja mulla on jo pohjalla salikokemusta, personal trainer oli sitä mieltä että hyötyisin nyt kolmijakoisesta ohjelmasta. Varsinkin kun tavoitteena on käydä salilla kolme kertaa viikossa. Hän oli sitä mieltä että lähdetään tekemään haasteellisempaa ohjelmaa. Uskon että jos ja kun vain pääsen toteuttamaan tätä nyt, niin alkaa ihan uusia tuloksiakin tulla!
Oli mukavaa kun pt kehui  tekniikoitani ja että mulla on kehon hallinta hyvin hallussa :)

Uuteen ohjelmaan kuuluu kaikkea kivaa, kuten penkkipunnerrusta ja leuanvetoa! Sellaisia liikkeitä, joita itekseni en kuuna päivänä olisi uskaltanut kokeilla. Olin salaisesti haaveillutkin esim juuri leuanvetojen  tekemisestä, mutta nyt haaveeni toteutettiin. En ole koskaan tehnyt yhtäkään, mutta nytpä tein, mutta vähän avustuksella ;) Tankoon laitettiin iso kuminauha joka tuli toisen jalan alle ja sen avulla minäkin pystyin tuohon haastavaa liikkeeseen! Salilla olisi ollut myös se leuanveto laite, mutta pt:n mukaan tangolla siihen saa paremman tuntuman ja fiiliksen. Ehkä vielä jonain päivänä vedän leukoja myös ilman kumpparia. Se olisi tosi siistiä!

Tuli testattua myös muita liikkeitä, jotka ennen olivat tuskaa minulle, tai jopa mahdottomia. Kuten ojentajapunnerrus. Ja nyt sekin sujui hienosti.
Ohjelmaa toteutetaan kolmen viikon jaksoissa niin, että ekalla viikolla toistot on 15-20, toisella 12-15 ja kolmannella 8-12. Eli painotkin sitten kasvaa, että saa lyhyistä sarjoista kaiken irti. Sitten joko pidetään kevyt viikko tai aloitetaan kierros alusta. Vähän omaa kehoa kuunnellen, että mitä se kaipaakaan :)

Tää viikko meni treenien osalta yllättävän hyvin, vaikka mun mittapuulla oli tosi kiireinen viikko. Töitä, synttäri järjestelyjä ja muita menoja.
Kävin maanantaina salilla tekemässä alakroppapainotteisen treenin, tiistaina olin illan töissä, keskiviikkona oli se saliohjelman teko, jossa osan liikkeistä teimme loppuun asti, eli tuntumaa saatiin ;) Illalla kävin vielä 5km lenkillä ja nyt se meni 2 minuuttia nopeammin ;) torstaina vietin taas illan töissä. Perjantaina kävin 45 minuutin reippaalla kävelylenkillä ja tänään arvon että menenkö salille, lenkille vai pidänkö lepopäivää vielä. Eilinen meni ihan herkutellessa ja kattoo nyt joutuuko tänään vielä maistelemaan porkkanakakkua ;) Sitten voisikin pitää taas matalaa linjaa pääsiäiseen asti. Silloin on pakko saada mignon muna tai pari.

Innostuinpa eilen vielä testaamaan miesten punnerrusta ekaa kertaa aloituksen jälkeen ja sain tehtyä kylmiltään 18 toistoa! Se tuntui hienolta,  varsinkin kun ajatellaan taas sitä mistä on lähdetty liikkeelle. Alussa tein naistenpunnerruksia sen kymmenen kappaletta, ja nekin hurjalla sinnikkyydellä. Että kyllä on kehitystä tapahtunut. Nyt olen myös saanut kommenttia hoikistuneesta olemuksesta, joten totta sekin lause jossa kerrotaan kahdeksan viikon harjoittelun jälkeen muiden ihmisten huomaavan muutoksen :) Neljä viikkoa vielä niin loppu maailma huomaa :D haha!
Tästä on taas hyvä fiilis jatkaa ja viikon takaiset innostuksen laantumiset on tiessään :)

Miten muut on huomanneet kehitystä itsessään? :)
- Mia

Kostean illan jälkiseuraukset

Niin ihanaa kuin olikin olla vapaalla ja pistää pitkästä aikaa (lue: ekaa kertaa puoleen vuoteen) aivot narikkaan, niin tänään on ollut pientä katumusta ilmassa. Emmä tiedä onko nyt joku ikävaikutus myös, mutta musta tuntuu että mun kroppa on ihan sekaisin sen lauantain ryypiskelyn jäljiltä.

Eli jos ajattelee, että lauantai oli se mun "herkkupäivä", jolloin olen vapaalla, enkä ajattele syömisiä tai urheilua. Sehän ei jää siihen yhteen päivään, vaan tilanne jatkuu sunnuntaina. Nukutaan pitkään, kukaan hullu ei syö krapulassa aamupuuroa ja kun nälkä iskee, se iskee niin pahasti, että tahdot syödä kaikkea ja mahdollisimman rasvaista ja suolaista. Noin niinkuin perinteisesti. Toisaalta samaan aikaan ruokahalut on menny jos on yhtään huono olo. Niinkuin mullekin kävi sen kebabin syönnin jälkeen. En sitten syönytkään mitään muuta ennen iltaa ja veden juontikin jäi varmasti vähemmälle kuin normaalisti. Iltapalan jälkeen iski omituinen huono olo ja vatsan polte. Se häiritsi lopulta mun untakin ja nukuin erittäin huonosti. Eli kaksi huonosti nukuttua yötä ja ihan omasta syystä. Enkä mä ole vielä tänäänkään kunnossa! Väsymys painaa ja vaikka tänään ruokailut on ollut kunnossa (aamupuuro maistui oikeesti uskomattoman hyvältä!), niin koko päivän on ollut sellainen lössähtänyt olo. Maha on ihan turvoksissa, raukka varmaan ihan shokissa tän kaiken jäljiltä.

No, mun "onni" on se, että tämmösiä iltoja/viikonloppuja mulla on todella harvassa :D Sen takia en mitään stressiä tästä otakaan. Tiedän että seuraava kerta on pitkän ajan päässä, puhutaan viikoista ellei kuukausista. Mutta ajatellaan että on vapaa ihminen, niinkuin siis lapseton (okei, jotkut lapsellisetkin harrastavat juomista usein ja se on mulle ihan fine ;) ), jolloin noita iltoja tulee pari kuukaudessa, ehkä useamminkin?
Mä en usko että tämä mun ryyppyilta laittoi yhtään kauemmaksi mun tavoitteita kesäkunnon tai muun hyvinvoinnin suhteen, mutta useampi kerta varmasti vaikuttaisi jo niin, että "nollaaminen" johtaa tulosten nollaamiseen.
Kyllä tää olo kertoo siitä että muutosta olen saanut jo aikaseksi. Jos mä en olis jo näin syvällä tässä hommassa, olis todella vaikeaa palata normaaliin arkeen! Ja oonhan mä siis elänyt sitä elämää joskus. Sitähän voi myöskin miettiä, voisiko noi bile illat hoitaa myös jotenkin keholle (ja mielelle) armollisella tavalla ja se voisikin olla myös hyvä haaste ;)

Noh, nää nyt on vaan mun oivalluksia ja pohdintoja, joita tuli tänään mieleen kun kirosin olojani. Mulla jäi sitten se salireissukin väliin ja se sapettaa myös. Huomenna on sitten jo ihan pakko mennä, muuten tulee semmonen morkkis että oksat pois! :D

Otetaan hommat tosissaan, muttei liian vakavasti ;) - Mia

Viikkoraportti 3

Näin ne viikot etenee! 13 viikkoa kesään tässä vaiheessa :) Tähän voisin yhdistää myös yhteenvetoa herkuttoman loppuhelmikuun sujumisesta. Se päättyi nimittäin eilen, noh, periaatteessa vähän ajoissa, mutta sallittakoon se, koska meillä oli tosiaan ne pippalot. Mutta täytyypä todeta, että kolmen viikon herkuttelu lakko teki tehtävänsä, eli pääsin tavoitteeseni, joka oli saada se tasainen olo ja addiktion pois jäänti. Mun ruokailut meni aamusta asti ensin ihan normaaliin tapaan. Illalla ne sitten vaihtui viiniin, siideriin ja sipseihin. Vähän kävi tää perusmoka, että unohdin juoda illan aikana vettä, joten hirveä hedari pääsi yllättämään mut yhdessä vaiheessa. Positiivista oli kuitenkin se, ettei aamulla herätessä ollut kamalaa krapulaa! Aamulla pääsi korjailemaan nestehukkaa. Söin ensialkuun sämpylää ja heitin päälle metukat, kinkut ja sulatejuustot, jotka uppos oikein mainiosti, mutta suklaavanukasta en voinut syödä kuin yhden lusikallisen! Totesin vaan, ettei mun tee sitä yhtään mieli. Sokerilakko toimii todella.

Oli myös hauska huomata, että vaikka aamulla himoitsin perinteisesti krapulamättöä ja haettiinkin semmoista miehen kanssa, niin mä en pystynyt syömään mun aurajuustorullasta edes puolia! Tuolla se loppu odottelee jääkaapissa, mutta koska vieläkään ei tee mieli, niin syötän sen miehelle ;)
Huominen jatkuu taas normaalisti aamupuurolla ja arkiruoalla.

Nyt ei oo sporttivartti kuvia, vaan lauantain lookki. On muuten niin ihanaa välillä päästä laittautumaan kunnolla! :)

Mutta palataan sitten varsinaiseen viikon sujumiseen

Maanantai: Koko kehon lihaskunto kotona ja päälle 10-15 min hölkkää
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: 50 min vaunulenkki, Lihaskuntoa kotona ( ei ollut mikään paras treeni ja jätin sen loppuvaiheessa vähän kesken.
Torstai: Lepo
Perjantai: Kuntosalitreeni, lähes koko keho
Lauantai: Lepoa ja herkuttelua :)
Sunnuntai: -""-

Ei mikään paras viikko, mutta ei huonokaan! Perjantain kuntosalireissu oli kyllä mainio, ja siitä sai hyvät tuntumat mm. pakaraosastolle. Ensiviikolla pääsee sitten pumppailemaan lisää!
Mulla oli muuten tänä aamuna ensimmäinen aamu kun en käynyt vaa'alla ja nyt mä teenkin tämmöisen julkisen tavoitteen itselleni ensi viikolle, etten käy vaa'alla ennen sunnuntaita! Silloinhan taitaakin olla kuukausiraportin aika ja katotaan muutoksia sitten lähemmin :) Edit, eipäs taidakaan olla vielä silloin kuukausiraportin aika! Olen nyt vähän sekaisin näiden viikkojen kanssa, täytyy selventää jossain vaiheessa! ;)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille! - Mia

Viikkoraportti 2

On toisen viikkoraportin aika! Tai ensimmäinen virallista laatua. Tänään sain värvättyä miehen ottamaan nää viralliset kehityskuvat. Täytyy kyllä sanoa, että onpa tosi imartelevaa :D En usko että kukaan voi näyttää oikeesti kauheen hyvältä pönöttäessä tolla tapaa tönkkönä, mutta eihän se nyt olekaan tässä pääasia. Harmi, ettei mulla ole sieltä alkuajoilta oikein kunnollisia kuvia vertailuun, mutta niitä tulee sitten ajansaatossa myöhemmin.

Oli niin pirtee aamunaama, että koin paremmaksi korvata sen tolla söpöllä auringolla :D

Ja viikon treenithän sujui sitten näin:

Maanantai: Lepopäivä

Tiistai: Koko kehon lihaskunto kotona, luistelua

Keskiviikko: 30 minuutin juoksulenkki

Torstai: Lepopäivä

Perjantai: Koko kehon lihaskunto kotona ja 15min hölkkä. Löytyy myös täältä

Lauantai: Jang Su 1 tunti

Sunnuntai: Lepopäivä

Keskiviikon juoksulenkki oli ensimmäinen viime syksyn jälkeen ja yllätyin siitä kuinka hyvin se loppupelissa sujui. Ilmeisesti lihaskunnon harjoittamisesta on ollut hyötyä, eikä tuntunut jaloissa raskaalta. Välillä saattoi hieman pistää kyljestä, mutta sen sai aikalailla kuriin keskittymällä hengittämään ja hidastamalla tahtia. Pääsin jossain vaiheessa ihan jopa siihen kuuluisaan flowfiilikseen!

Myös toinen viikko herkutonta helmikuuta sujui oikein mukavasti, eikä mielitekoja ole ollut. Maanataina oli tarjolla laskiaispullaa ja lauantaina synttärikakkua, mutta pystyin kieltäytymään ystävällisesti. Mies on myös tukenut minua syömällä itse mm. popcornit kaapista, minä tyydyin haistelemaan voipoppareiden tuoksua :D 

Ensiviikolla viimeinen herkuttomuus viikko, hyvältä vaikuttaa!

- Mia

Tavoitteeni

Niin näitä tavoitteitaki vois olla ihan hyvä pohtia, tässä kun vielä ollaan matkan alussa. Jossain teksteissä olen vähän sivunnutkin aihetta, mutta tehdäänpä nyt ihan oma postaus sille.

Kuten aiemmin jo mainitsin, että vaikka kirjaankin mittani ja niiden muutokset ylös, en osaa niiden suhteen asettaa tavoitteita. Joskus aiemmin päämääränä oli aina saada paino tietenkin aina vain alemmas, mutta nyt viisastuneena en siihen automaattisesti tähtää. Toki mulla on mielessä jonkunlainen painon pudotus, mutta kiinteytyminen on suurempi tavoite, niin on vaikea ajatella mikä tavoite paino voisi olla. Uskon että oma hyvinvointipainoni pyörii jossain 60 kilon hujakoilla. Se on minulle myös semmoinen painoindeksin puoliväli, eli ihan varmasti hyvä lukema. Myönnän kyllä, että vanhoista ajoista johtuen mulla on paha tapa käydä lähes joka päivä puntarilla, vaikka tiedän, ettei siitä mitään hyötyä ole. Siinä voisi toki olla yksi tavoite, että saisin vähennettyä vaa'alla käyntiä kerran viikkoon tai jopa harvemmin :) Mutta ei pohdita sitä enempää, koska tahdon tosiaan pitää tän paino asian sivuseikkana. Blogiin ajattelin kirjata mitat kuukausiraportin yhteydessä.

Toinen tietenkin konkreettisesti kehityksestä kertova on sitten ihan mittanauhan lukemat, joita kirjaan ylös myös. Niitä sentään osaan olla ottamatta jatkuvasti ja olen pitänyt semmoista paria viikkoa välinä. Mutta niidenkin kanssa on vähän sama kuin tossa painossa. En osaa ajatella, että tahdon noin ja noin monta senttiä pois vyötäröltä jne. Tavallaan olen mielestäni jo "ihan hyvän kokoinen", mutta siinä päästään siihen tärkeimpään tavoitteeseen, nimittäin kehonkoostumuksen muutokseen.
Suurimmat "ongelma-alueet", mulla on nää perinteiset vatsa ja reisi-peppu osasto. Ja vatsassakin vain tietysti raskauden aiheuttamat jäljet. On mielenkiintoista nähdä, onko sille enää mitään tehtävissä vai onko alavatsani tuomittu jonkunlaiseen ikirasvaan joka ei lähde kuin kirurgin pakeilla. Mä en kuitenkaan tavoittele mitään näkyvää sixpackiä vaan jotain... Jotain! :D Kaikenkaikkiaan kehon ulkonäön kannalta olen vain utelias näkemään, mitä tästä vartalosta voi saada aikaiseksi.

On mulla muitakin kuin pinnallisia tavoitteita, tuntuu vaan, että niitä on jo kerinnyt saavuttaakin. Siis hyvää oloa, virkeyttä, jaksamista. On ihanaa kun ruoan jälkeen vatsa pysyy litteänä ja ylimääräiset turvotukset ovat vähentyneet selvästi! Se perimmäinen tavoitehan on tosiaan tehdä tästä ihan elämäntapa, että liikunta pysyisi osana arkeani, eikä tulisi enää niitä usean kuukauden laiskuusjaksoja. Toivon että tämän myötä saan lisää terveyttä elämääni, että liikunta ja hyvä ravinto tuo myös semmoista henkistä tasapainoa ja itsevarmuutta.
Sitten on muuten niitä liikunnallisia tavoitteita, että kunto kasvaa, lenkit sujuisi paremmin, painoja jaksaisi nostella enemmän. Ja ihan tän blogin kautta, että innostaisin jotakuta muuta tai toimisin semmoisena virtuaalisena tsemppaajana! Semmottista :)