Mä oon oikeesti nyt todenteolla kamppaillut täällä näiden ravintoasioiden kanssa, kun nyt on käynyt niin, että uskoin ottaneeni tän kuitenkin liian tosissani. Mua alkoi ahdistaa ihan älyttömästi tää kaikki informaatio :D Toki siis, tää on mun luonteelle hyvin ominaista ja tiedostan ongelmani, niin ettei siitä tarvitse olla huolissaan. Toisaalta ärsyttää, kun samalla koen, että mun on mahdotonta ikinä löytää mitään kultaista keskitietä näissä asioissa.
Sokerittomuus alkaa tuntua mulle uskonnolta, johon en ehkä tahdo uskoa. Olkoonkin, että kyseessä olisi siinä vaiheessa tosiasioiden kieltäminen, mutta mä en halua elää loppuelämääni ilman nautintoja. Vaikka ne nyt sitten lyhentäis mun elämää, tai laittais mut alttiimmaksi joillekin sairauksille. Me kuulemma kuitenkin kuollaan kaikki joskus, niin että kumpi on pahempi, ahdistua kaikesta siitä mitä ei voi tehdä (syödä) vai olla vapaasti ja nauttia elämästä?
Vähäsen harmittaa se, että tää tuntuu oikeasti toimivan, tää sokerittomuus, fyysisesti. Mut sitten mä huomaan, miten tää ei todellakaa taida toimia näin neuroottisen ihmisen kohdalla.
Kun miettii sitä perusruokavaliota, mitä olen normaalisti noudattanut, aamupuuroineen, keskittyen lautasmallin muodostamiseen oikealla tavalla ja syöden välipalat normaalisti, niin enhän mä ole siinä kohtaa suurkuluttanut sokeria ollenkaan. Silloin kun en ole herkutellut, on käytännössä sokerini tulleet marjoista ja hedelmistä. Niitähän Irti sokerista-kirjan Sarah Wilsonkin suosittaa syömään vieroituksen jälkeen, toki harkiten. Mä en tosissaan normiarkena juo mehuja tai limppareita, käytän harvoin mitään ylimääräisiä sooseja, en syö kuivattuja hedelmiä, en käytä hilloja, enkä marmeladeja, en muroja, en myslejä/myslipatukoita, Nää asiat tulee mulle luonnostaan, mä tiedän että noi sisältää paljon ylimääräistä sokeria, enkä edes pidä niistä.
Sen minkä tajusin, niin itseasiassa multa on puuttunut jotain, nimittäin se rasva! Olen ajatellut, että saan tarpeeksi rasvaa jos käytän margariinia leivällä tai jauhelihani on rasvaisempaa, mutta juttuhan on se, että se on sitä väärää rasvaa. Nyt kun olen tutustunut uusiin rasvoihin ja öljyihin, olen tajunnut miten vähällä käytöllä ne ovat olleet. Kaikki maitotuotteet ovat olleet rasvattomia, en ole syönyt kalaa, en lisännyt oliivi-tai muutakaan öljyä salaattiin, enkä hirveästi syönyt pähkinöitä muuten kuin kausiluontoisesti. Nyt mä olen ihastunut macadamiapähkinäöljyyn salaatin seassa, syön runsaasti pähkinöitä ja margariini on vaihtunut luomuvoihin (olen myös ajatellu oman levitteen valmistamista). Lisäksi käytössä on nyt täysrasvaiset maitotuotteet ja ihanat juustot. Ne oikeasti tuo suurta nautintoa ruokavalioon. Ei ihme, että koin oloni parantuvan jo silloin kun aloitin omega-3 tablettien syömisen. Tai sitten se on ollut vain mielen tuotosta. Mutta, en valehtele kun sanon, että ihoni on varmasti pehmeämpi, ja jopa ihonväri on muuttunut, siis mun mieheni huomautti tästä mulle :D
Sitten päästään otsikkoon ja siihen ajatukseen mitä olen aiemmin viljellyt; Mä tahdon itse oivaltaa nää jutut ja löytää oman tien! Ei pidä sokeasti tehdä asioita jonkun yhden ohjeen mukaan, vaan poimia tietoa runsaasti, kokeilla, ymmärtää ja soveltaa. Tottakai se toimii jonkun aikaa, jos sulle tehdään vaikka oma ruokavalio esimerkiksi painonpudotusta/kiinteymistä varten. Mutta mitä jää mieleen sen ajanjakson jälkeen, jos ei ota itse asioista selvää. Jokaiselle toimii eriasiat, vaikka faktat onkin faktoja, eikä niitä voi muuttaa, mutta kyse on muustakin kuin kehosta. Ihminen on kokonaisuus ja mä olen kuitenkin enemmän henkinen ihminen. En esimerkiksi voisi koskaan kuvitella tekevani jotain asiaa pelkästään ulkonäön takia.
Mä haluan tehdä kokeiluja, virheitä, mä haluan muuttaa mieltäni. Vaikka mun keho ei kaipais sokeria, niin varmasti mun mielenterveys kaipaa sitä joskus. Vaikka tulisi kuinka kauhea olo.
Ja mä päädyinkin herkuttelemaan lauantaina. Ihan omasta tahdosta, ja söin sen verran kun teki mieli. Melko paljon kaikkea, oli valmistujaisjuhlien herkkuja, oli roskaruokaa ja se jatkui hieman sunnuntaina. Eikä mulle tullut kauhea olo, herkut maistuivat tosi hyviltä.
Mutta mikä tässä nyt on parasta, niin mä olen kuitenkin jatkanut tätä itseni kuuntelua. MITÄ MUN TEKEE MIELI? Ja syön sitten sitä. Ja mä tunnustelen milloin oon sitten kylläinen ja lopetan siihen. Tää kokeilu, vaikka se kestikin vain vajaan kaksi viikkoa, on ollut kyllä tosi avartava ja hyödyllinen. Tai, eihän kaksi viikkoa nyt niin lyhyt aika ole, tässä kohtaa ainakaan. Riippuu aina mihin vertaa ;)
No lisäksi mun ruokatietoisuus on avartunut ja mä tutkin tarkemmin tuotteiden ravintosisällöt, niin, että jos mä sitten syön sokeria, niin tiedänpähän kuinka paljon :D
Tuntuu taas luonnolliselta tavallaan jatkaa tätä terveellistä elämää, mutta niin, että nyt en kiellä edes "kiltisti ja hellästi" sitä sokeria, vaan pyrin tekemään valintoja hyvinvoinnin ja fiiliksen mukaan. Äsken söin keitettyä bataattia, parsakaalia, minitomaatteja, sekä lihapullia jotka oli höystetty porkkanalla ja maissilla. Ripaus ricottajuustoa annoksen päälle, ai että! Niitä mun teki mieli.
Joten jos terveellinen elämäntapa ja muotidieetit ja suuntaukset kiinnostaa, niin ottakaa asioista selvää ja yrittäkää ymmärtää miksi jotain asiaa tehdään. Kokeilkaa, ottakaa vaikutteita, inspiroitukaa ja löytäkää oma tapa tehdä asiat. Älkääkä tehkö asioita vain yhden ihmisen ohjeiden mukaan. Älkää kuunnelko muakaan, mä en varsinkaan tiedä vielä mistään mitään ;) Mä aion pysyä elossa, kunnossa ja terveenä vaikka en aio syödä fenkolia (hyi, pahaa) enkä aio ikinä luopua maitotuotteista. (Niin varmaan, ens viikolla hehkutan maidottomuuden ilosanomaa!)
