Kuinkas sitten kävikään?

Tittididiis! Se on kesä nyt! 15 viikkoa on vihdoin takana, uskomatonta.
Ja kuinka kävi tämän mamman? Noh, ylpeänä voin ilmoittaa, että saavutin sen mitä tahdoin. Mulla oli alunperin hieman häilyvät mielikuvat siitä, mitä kesäkunto mulle tarkoittaa. Oli kuitenkin ajatus jonkinlaisesta painotavoitteesta, sekä mielikuva siitä miltä tahtoisin kehoni näyttävän. Kaikki muutti muotoaan matkan varrella. Täytyy sanoa, että tää on ollu hieno matka! Olen niin onnellinen kaikinpuolin että aloitin. Kyse ei ole edes tästä pelkästä kehosta, vaan koko olotilastani. Varsinkin tuo sokerittomuus muutti suurelta osin kaiken. Vaikka en siis noudata absoluuttista sokerittomuutta, mutta olen neljän viikon aikana löytänyt melko hienon tavan noudattaa sitä omalla tavalla.

Mutta hei! siirrytään siihen mitä on tapahtunut mun kehossa, ensin ulkoisesti. Alla on aloitusmittani, jotka on otettu 12.2. 15. Laitan perään nykyiset mitat eiliseltä.

Alku:
Paino: 63,7kg
Vyötärön kapein kohta: 69cm
Navan kohta: 74cm
Lantion levein kohta: 100cm
Vasemman reiden mitta: 58cm

Lopputulos:
Paino: 59,7kg -4kg
V: 64cm -5cm
N: 69cm -5cm
L: 94cm -6cm
VR: 55cm -3cm

Tämmöset surkeat kuvatukset sain aikaseksi. Tietokoneeni ei ollut puolellani, mutta ehkä näillä pärjää! :)

Itse olen hurjan tyytyväinen saavutettuihin tuloksiini :) Kun alunperin lähdinkin elämäntapamuutosta tekemään ja oli tarkoitus ottaa rauhallisesti ja armollisesti tää koko homma, niin tuntuu tosi hyvältä, että pääsin tähän. Mä en tahdo lopettaa nyt kun olen saavuttanut tuloksia. Se saa mut ennemmin jatkamaan innokkaammin ja uusilla haasteilla. Mä tahdon pitää yllä ja parantaa mun kuntoa entisestään.
Ruokavalion ansioista mulla on pääsääntöisesti tosi hyvä olo koko ajan, sellainen tasainen. Vatsa ei pömpötä (ja hei ne vatsalihaksetkin kurkkii välillä tuolta rasvan alta!) ja kasvojen iho on koko ajan parempi. Mulla riittää rutkasti energiaa, ainakin niinä päivinä kun on saanut nukkua edellisyön!
Musta on aika siistiä sanoa, että näin kohta kolmekymppisenä (hui!) kahden lapsen äitinä, mä olen elämäni kunnossa! Joku vois aatella, että eihän tää oo viel kunto eikä mikään, tai että tässä ajassa olis voinut saavuttaa enemmänkin, mutta mua ei kiinnosta semmoset jutut. Tärkein on oma fiilis ja se että pää pysyy mukana näissä muutosasioissa. Mul on hyvin luonnollinen olo mun kehossa ja se tuntuu omalta. Tää on mun body, mitä mä oon vähän muokannut.

Laitan tähän loppuun vielä muutaman poikani ottaman kuvan :) Nauratti kun hän kysyi aikooko äiti nyt osallistua fittnesspäiväkirjoihin :D
En sentään, mun elämä ei kaipaa lisäliitettä fittness :)

Ihanaa kesän alkua! Muistakaa että bikinikunto on korvien välissä, mä olin kesäkunnossa viime vuonnakin vaikka painoa oli rutkasti enemmän ;) 

-Mia

Kuis liikkuu?

Mä vieläkin odottelen sitä suurta jumppa inspistä, mutta olen ihan tyytväinen, että oon saanut itseni edes jollain tasolla liikkeelle. Tällä viikolla olen harrastanut kotijumppailuja lähes joka päivä, niin, että olen tehnyt aina vähän jotain. Vähän punnertanut, vähän tehnyt kyykkyjä ja vatsoja. Sellaista ylläpitävä kotikuntoilua. Viime sunnuntaina kävin jopa juoksulenkillä, tosin se oli ihan vain vartin rykäisy. Silti tuli hyvä fiilis, kun juoksu tuntui kulkevan mukavasti ja nykyisen ajatusmallini mukaan on parempi tehdä pieni lenkki, kuin ei lenkkiä ollenkaan. Olen saanut itseni myös parille vaunulenkille, jotka ovat olleet noin tunnin mittaisia. Täällä meidän mäkisessä maastossa vaunuiluun saa hyvin haastetta ja selän hikeen.

Olikohan se onneton torstai päivä sitten (ei ollut toivoa täynnä ei), kun innoissani aloin tekemään erästä Fit-lehden kuntotestiä. Olin siis tehnyt sen aiemmin joskus alkuvuodesta ja nyt muistin sen uudelleen. Pakko päästä testaamaan kuinka olenkaan kehittynyt!
Ensin tehtiin punneruksia, niin kauan kuin jaksaa. Testi loppuu kun ei jaksa enää nousta ja joutuu jäädä ylhäällä lepäämään. Alkuvuodesta toistojen määrä oli 25, nyt vedin huimat 45! Sitten oli kyykkyjä, puoleen minuuttiin niin monta kuin tulee. Alkuvuodesta tein 31 ja nyt vaan 28, what? :D No sitten kävi hassusti, istumaannousut vuorossa. Ja voi hemmetti, ne ei oo koskaan sopinut mun vartalolle, eikä sopinut nytkään. Kun asenne on se, että tempastaan tästä parit vatsat mahdollisimman nopeesti, niin lopputulos voi olla todella huono! Alkuvuodesta ten 12 toistoa puoleen minuuttiin ja nyt sentään 13, mutta jymäytinpä samaan hintaan alaselkäni siinä hommassa. Voi että oli tuskaa. Mun anatomia ei todellakaan jotenkin sovi tohon liikkeeseen, vaikka en siis kiellä sitäkään, että mun vatsalihasten voimassa voisi olla parannettavaa. Mutta liikettä hankaloittaa varmasti jo ihan se, että mulla on melko pitkä selkä ja sitten vielä jatkeena jotenkin pitkä häntäluu, joka osuu inhottavasti maahan. Tyynytkään ei oikein auta ja uskon, että se vaikuttaa osalta siihen, että en oikein pysty tekemään liikettä puhtaasti. Oli miten oli, alaselän sivulla oli hirvittävä kipu, niin että itkua väänsin jos esimerkiksi piti nostaa lattialta jotain.
Menin sängylle makoilemaan ja äkkiä google auki: "äkillinen alaselkäkipu". Hetken selailtuani löysin vastauksen; "jatka toimiasi normaaliin tapaan". Ja kyllä sen huomasikin, kun nousi sängystä, selkä oli entistä kipeämpi makoilun jäljiltä, Silloin lähdin lenkille vaunuja lykkimään ja sain päivän mittaan huomata, että liike on lääke. Nyt lauantaina, noin 17 000 askelta myöhemmin (jotka siis tosissaan tulivat yhden työpäivän aikana!) olen vihdoin päässyt eroon kaikesta kivusta!

Tommonenkin pieni vastoinkäyminenkin voi suututtaa joskus ihan hirveästi. Soimasin itseäni, että pitikin mennä rempomaan, nyt en voi tehdä mitään! Olo oli hetken niin avuton, ja ajattelin jopa, että jos mulla olis ollut karkkia ja tupakkaa, olisin varmasti sortunut molempiin! Onneksi ei ollut ja onneksi keksin ihan luonnollisen lääkkeen vaivaani :)

Tiedättekö mikä oli kuntotestin paras edistymiskohta? ;) Vyötäron ympärys! Se oli joskus alkuvuodesta 74cm ja nyt se on 66cm. Jotain on todellakin tapahtunut :)

Nyt sitten rauhallisesti lisäilen liikuntaa, oman fiiliksen mukaan. Päiväaktiivisuuteni on kyllä jo kasvanut roimasti. Uskon sen olevan myös avainasemassa yleisen terveyden kannalta.

Ps. Löysin kaupasta Sarah Wilsonin toisen kirjan "Irti sokerikoukusta", eli siis uusia reseptejä samalla ideologialla! Mun on pakko saada sekin käsiini :)

-Mia

Eräänlainen raportti

Mun piti kirjoitella nyt jokatapauksessa siitä, mitä onkaan tapahtunut 8 viikossa. Mä otin eilen kaikki uudet mitat ja muistamatta vanhoja lukemia, olin ihan fiiliksissä että jotain on tapahtunut! Tein vertailun ja sain huomata että mitään ei ollutkaan tapahtunut :D No reidestä oli lähtenyt 2cm, se on oikeesti kyl tosi hyvä saavutus, kun mun rasvavarastot kertyy enimmäkseen sinne alueelle.

Tavallaan tuntuu hölmöltä ottaa mitään mittoja, koska ne alkaa olla sellaisissa lukemissa, ettei niihin erityisiä muutoksia voikaan tulla. Lantion mitassakin tulee luut vastaan ja mulla ei ole tarkoitus pienentää mun takamusta!

Painokin oli tippunut hieman, 600g ja painan tällä hetkellä 62,2 kiloa. Neljään viikkoon toi määrä tuntuu säälittävältä :D Mut mää oon joskus painanut 54 kiloa alimmillaan ja voin sanoa, että näytän sata kertaa paremmalta nyt! Mä luulen että tässä vaiheessa paras mittari taitaa olla ihan tuntuma ja peili. Vaikkakin myönnän että tahtoisin tuon painon siihen kuuteenkymppiin, vaikka tiedän kaikki nää faktat lihaksien painosta jne.

Olen kuitenkin iloinen, että vaikka painoni junnasi tuon neljä viikkoa samassa, se ei aiheuttanut minkäänlaista ahdistusta. Enimmäkseen huvitusta ja epäilyä siitä että toimiiko vaakani alkuunkaan. Että olis nyt vaikka noussut paino :D

Parasta on tää lihastuntuma. Siis kun jännittää hauista, se tuntuu, reisissä tuntuu lihakset jopa ilman jännitystä ja vatsalihakset saa jännitettyä koviksi. Aviomies saa elää projektissani mukana, kun saatan hehkuttaa uusia lihaksiani. "Kato mulla on täällä pohkeessa tämmönen lihas! Tätä ei oo ennen ollu!" Tai "Kokeile mun haukkaria/vatsalihaksia/reisiä/pakaralihasta!" Parasta oli kuitenkin kun mies eräänä iltana vain totesi yllättäen, että on se mamma kyllä timmiytynyt :) Se jos mikä tuntuu kivalta.

Ennen lapsia mulla oli aina litteä vatsa ja multa lähti laihtuessa kilot siitä ensin. Onnekas olin :D Ja olen edelleen, ei siinä. Mulla on vieläkin litteä vatsa, mutta siinä on se löllö, johon mulla onkin muodostunut sellainen viha-rakkaus suhde. Tavallaan pelkään, että jos saan rasvaa poltettua mahasta, niin jääkö siihen semmoinen armoton nahkapussi? Toisaalta olisin utelias näkemään mitä sille käy. Ainahan voi lihottaa takaisin :D Sen lisäksi, varsinkin alavatsa, on sellainen alue, että se harvemmin julkisesti näkyy yhtään missään, kun en harrasta kovin matalia housujakaan. Mä en ole koskaan haaveillut mistään sixpackeistä, en ole edes uskonut että semmoisen voisin saavuttaa, eikä ole tarvetta.  Enemmän haaveilen timmistä pepusta ja reisistä. On kivaa kun on saanut treenin tuntumaan oikeissa paikoissa ja on saavuttanut hieman jo sitä haluttua pyöreää pakaran muotoa.

Demonstraatio massustani :)

Muita muutoksia

Mitkä muut asiat kertovat muutoksesta? No tietysti vaatteet. Paidassa olen jo aikoja sitten siirtynyt käyttämään kokoa s ja muutaman kerran ostoksilla ollessa olen yllättynyt mahtumaan housuissakin samaiseen kokoon! Se tuntuu uskomattomalta kun on aina ollu se 38/40 koko. 

Rintsikat saa nyt kiristää tiukimmalle ja vanhat farkut vain solahtavat päälle. Pitkään en edes tykännyt käyttää farkkuja kun aina ne puristi ikävästi vatsasta. En mä vieläkään kyllä kovin usein käytä, mutta jokatapauksessa enemmän mielelläni. 

Todettakoon että turhaa työtä ei ole tehty! Ja kuitenkin tavallaan melko vähällä vaivalla, eikä herkuistakaan ole tarvinnut luopua! Jos ei olisi kulunut näin vähän aikaa, uskaltaisin kutsua tätä jo elämäntavaksi. Sitä kohti ollaan jokatapauksessa menossa. Olen saanut pidettyä ruokailun kuitenkin arkisin suht ruodussa ja treenejä on ollut viikossa keskimäärin neljä. Kuntosalia ja juoksua (viime viikolla jopa kuntopyöräilyä kotona, joka oli kuolettavan tylsää!)  

Alkaa innostus palailemaan ja on tosi hyvä fiilis kaikesta jo tähän asti saavutetusta :) 

-Mia 

Viikko ja kuukausiraporttia

Päätinkin yhdistää ensimmäiseen viikkoraporttiini kuukausiraportin. Tänään tuli täyteen neljä viikkoa siitä kun aloitin projektini.

Mitä neljässä viikossa saa aikaan? Lähtöpainoni oli 64,1kg

Aloitin tosiaan 19.1. maanantaina ja ensimmäinen viikko meni ihan totutellessa koko ajatukseen. Olin käynyt edellisenä lauantaina siellä Jang Su:ssa ekan kerran ja sitä ennen mulla oli ollut kahden kuukauden treeni tauko. Ekalle viikolle ei tullut kuin yksi liikunta suorite ja se oli seuraavan lauantain Jang Su. Ruokailut olin pyrkinyt pitämään säännöllisinä, mutta en liiemmin katsellut mitä söin. Harjoittelin aamupalan syöntiä, aloin juomaan vettä ja vaihdoin vaalean pastan tummaan, pieniä muutoksia. Viikonloppuna vetelin hirveitä kasoja karkkeja ja se moodi jäi hetkeksi päälle, karkkihimo.

Seuraavalla viikolla aloittelin tupakan polton lopettamista. Viikkoon mahtui mässäilyä nachoilla ja karkeilla ja painokin taisi pompsahtaa jossain vaiheessa 65:n yläpuolelle. Reenit kuitenkin kulki mukavasti ja treenasinkin 4 kertaa koko viikon aikana, kolme kertaa lihaskuntoa + Jang Su.

Kolmas viikko menikin vähän lööbaillessa, tiistaina tuntui ettei kulje ollenkaan ja lonkassa tuntui ärsyttävää kipua. Olinko tehnyt jotain väärin? Oli pakko pitää treenivapaita päiviä, joina vain venyttelin ja annoin lonkan asettua. Ehkä se oli alun kankeutta, lihasten tottumattomuutta. Liikkeetkään ei välttämättä olleet niin puhtaita kun ei ollut vielä lihaksia joilla niitä tehdä. Keskityin siis enemmän ruokailuun, ajatus siitä, että ruoan osuus kropan muodostumisessa on tärkeämpää, lohdutti. Viikonloppuna vietettiin poikani synttäreitä ja sen herkuttelun jälkeen syntyi päätös loppuhelmikuun herkuttomuudesta. Lauantain sujui treenikin taas ja vaikka Jang Su tunti jäi synttäreiden vuoksi väliin, sainkin kunnon puhtia illan kotireeniin :)

Sitten neljäs, eli tämä kulunut viikko. Alkuviikon tuskainen herkkuhimo on vaihtunut suhteellisen tasaiseen oloon, En kiellä etteikö makeaa tekisi mieli, mutta ei niin paljon, että tuntisin tarvetta sortua. Tähänkin viikkoon sai mahdutettua neljä liikuntakertaa, vaikka välissä jouduinkin tarkkailemaan oloa mahdollisen flunssan varalta. Paino oli tänä aamuna 62,7kg
Ma: kävely 45min
Ti: 35min köpöttely + koko lihaskuntokehon treeni kotona
Ke: vp
To: vp
Pe: vp
La: Jang Su
Su: Koko kehon lihaskunto treeni kotona

Jossain törmäsin siihen tsemppitekstiin, että menee neljä viikkoa huomata itse muutos, kahdeksan viikkoa, että ystävät huomaa ja 12 viikkoa, niin muutkin näkee muutoksen. Mulla on tässä vaiheessa tapahtunut havaittavaa muutosta ainakin olossa! Vatsaa ei turvota ja se on solakoitunut, lihaksetkin on jo vähän vahvistunut, eikä treenaaminen tunnu kauhealta tuskalta. Mieli on pääsääntöisesti virkeä ja tasainen. Kilojahan tippui neljässä viikossa 1,4kg, joka on mielestäni kyllä tosi hyvä, varsinkin jos se on sitä itteesä, eli läskiä :D Ja kun mitään hirveetä rääkkiä tää ei oo missään vaiheessa ollut, ei ruokailun, eikä liikunnankaan kannalta. Kuten aiemminkin mainitsin, niin pieniä muutoksia. Mä olen periaatteessa syönyt ihan perusruokaa, sellaista mitä meillä koko perhe syö. Välillä saatan tehdä jotain omia sössöjä. Kasvisten lisäys on kyllä ollut suuri.
Nyt jännityksellä odotan, mitä seuraavat 4 viikkoa tuovat tullessaan! Jotenkin on myös helpompaa ajatella tätä projektia tämmöisissä lyhyemmissä jaksoissa ja samalla voi tehdä pieniä välitavoitteita. Niistäkin voisin jossain vaiheessa kirjoittaa.

Kannatti aloittaa! :)

Lähtötilanne

Niinkuin jokaisen matkan alussa, täytyy kartoittaa lähtötilanne. Jos mennään niinkin kauas kuin vuoden päähän, olen ollut silloin viimesillään raskaana ja painoni lähenteli yhdeksääkymppiä. Mulle raskausajat on ollu semmoisia "saan syödä mitä haluan"- aikoja, joten molemmissa raskauksissa kerrytin sen + 20 kiloa. Mutta samanlailla mulle on ollu itsestään selvää, että ne kilot ei kuitenkaan jää muhun. Ekan kohdalla kilot lähti helposti vauvalenkeillä ja imettämällä, toisen kanssa meni vähän pidempään, mutta periaatteessa kilot lähtivät "itsestään", ilman sen kummempaa duunia.


Nyt tilanne on se, että olen samassa painossa kuin ennen raskautta, joka olikin ensisijainen tavoitteeni. Nyt kun se on saavutettu, olen alkanut haluamaan jotain enemmän. Olla paremmassa kunnossa, näyttää vielä paremmalta, VOIDA paremmin. Lasten kanssa tarvii energiaa ja mä tahdon näyttää niille esimerkkiä.

Mä aloitin tosiaan tän projektin viime syksynä ja kerkisin toteuttaa reilun neljä viikkoa, kunnes iljettävä vatsatauti kohtasi perheeni. Ensin ei viikkoon voinut syödä mitään, ja sen jälkeen teki mieli vain mättöä, sitten tulikin joulu, eikä silloin kukaan tarkkaile syömisiään ja loppu on historiaa!

Uudestaan aloitin 19.tammikuuta. Eli tällä hetkellä mulla on jo takana pikkusen reilu 3 viikkoa. Tänä aikana mä olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja yrittänyt liikkua. Mulle sellainen 3-4 liikunta kertaa viikossa tuntuu hyvältä tässä vaiheessa.

Mutta virallinen aloitus (jos ja kun on pakko olla joku lähtöpäivä!!) on nyt viime maanantaina 9.2. Siitä laskettuna on ollut se 16 viikkoa kesään. (Eli blogin aloituksen aikana enää 15 kokonaista viikkoa ja siitä tuo nimi)

Mun mitat tällä hetkellä näyttää tältä:

Pituus 165cm ( se tuskin muuttuu mihinkään :D )
Paino: 63,7kg
Vyötärön ympärys: 69cm
Navan kohdalta: 74cm (siitä on jo tässä kolmessa viikossa lähtenyt 5cm, varmaan turvotus!)
Lantion levein kohta: 100cm
Reisi, vasen: 58cm

Tavallaan nää on vaan tällästä nippelitietoa, mitä musta on hirveen hauskaa seurata. Tärkeintä ei oo noi lukemat, enkä osaa asettaa niiden suhteen minkäänlaisia tavoitteita, mutta seuraan mielenkiinnolla niiden muuttumista (jos sellaista tapahtuu)
Noiden lisäksi tarkkaillaan sitä peilikuvaa ja kuulostellaan olotiloja. Riemuitaan siitä kun vauvan ja kauppakassin kantaminen kolmanteen kerrokseen ei enää vituta, koska se on niin raskasta.

Ajattelin että voisin aina viikon lopussa tehdä semmoisen yhteenvedon viikon sujumisesta. Kuvat on tämän viikon tiistailta treenin jälkeen :)

-Mia