Epäilyksen peikko

Oikein naurattaa, kun pari päivää olen tässä hehkuttanut fiiliksiä (ja viime postauksessa etenkin) että niin hyvältä ja luonnolliselta tuntuu! Niin eihän siinä kauaa mennyt kun iski ihan hirveä epäilys, että mitähän hittoa mä tässä oon tekemässä!? :D Mutta, olisihan se aivan liian hyvää ollakseen totta, jos kaikki menis helposti ja täysin ilman mielitekoja, saati hairahduksia (joita ei kyllä ole toistaiseksi tapahtunut)

Luulen, että tämän iltaisen epäuskon aiheutti hieman pitkittynyt nälkä ja sen pohjattomuuden tuntu. Kun pääsin iltapalalle kotiin, en toki himoinnut mitään makeaa, mutta kaikkea muuta mahdollista. Söinkin kaksi paahtoleipää, yhden keitetyn munan, kaksi siivua pekonia, paistettua halloumijuustoa ja miniluumutomaatteja ( Sehän oli nälkä!) Sen jälkeen jäi semmoinen tyhjyyden tunne ja iski suklaan himo, tosin tummansuklaan. Siinä sitten aloin pyörittelemään päässäni ajatuksia, että voinko oikeasti korvata sokerihimot rasvaisella ruoalla, siis tuollaisella esimerkiksi kuin tuo iltapalani? Mä olen muutenkin käyttänyt nyt tosi paljon niitä rasvaisia tuotteita, turkkilaista ja kreikkalaista jogurttia, voita, pähkinöitä, punaista maitoa kahvissa, halloumia, fetaa.... mutta toisaalta kirjan ohjeiden mukaisesti! Varsinkin nyt toisella vieroitusviikolla keskitytään rasvan lisäämiseen ruokavalioon. Määrät on vain vähän hakusessa.

Eilinen iltapala. Olen sokerin sijaan halloumijuusto koukussa :D

Mä olin hetken valmis luovuttamaan; Ei tässä oo mitään järkeä. Oon mä ennenkin syöny sokeria ja oon edelleen hengissä. Muutkin syö sokeria ja ihan hyvin ne voi!
Toisaalta olen itse voinut ihan selkeästi paremmin kuin ennen, omalla mittapuullani. Mä olen jokapäivä syönyt jotain rasvaista hyvää kirjan ohjeiden mukaisesti, ja sellaiset herkut on tuntuneet kyllä tosi hyviltä. Olen myös tehnyt ihan mahtavia ruokia koko perheelle. Olen nauttinut ruoanlaitosta oikeasti. Tällä hetkellä odotan aamupalaksi valmistuvaa chia-vanukasta, se on nimittäin niin hyvää.

Saisinko syödä tätä joka aamu? :P

Mutta pelko on, että innostus loppuu taas totaalisesti ja luovun kaikista uusista ajatuksistani. Päätän, ettei ruoalla ole niin väliä, ja mielitekoni ovat tärkeämpia ja nautinnollisempia. Palaisin kaiken tän ajatustyön ja muiden uhrauksien jälkeen vanhoihin tapoihini; Viikonloppumässäilyn kautta päivittäiseen herkutteluun.

Nousin ihmeellisen nopeasti epäilyksen kuopasta ainakin tänään. Auttoi kun juttelin asiasta ja pohdiskelin ääneen, siitä mikä tuntuu vaikealta. Tajusin kuitenkin, että eihän tässä vielä mitään hätää ole! Jatkan edelleen samaan malliin, ateria ja hetki kerrallaan, pyrkien sokerittomuuteen, siitä kuitenkaan stressaamatta. Kiltisti ja hellästi. Pitää ehkä kuitenkin pian alkaa kokeilemaan niitä terveellisiä herkkuja, raakasuklaata ja sensemmoisia ;)

- Mia

Sokerittomalla tiellä

Nyt on sitten kokonainen viikko takana sokeritonta elämää ja vaikka se onkin lyhyt aika ihmiselämässä, se on kuitenkin jonkun alku.
Mä olen kirjan ohjeiden mukaan ollut itselleni hellä ja kiltti, enkä edelleenkään ota tätä kovin vakavasti. Söin esimerkiksi sen Cocovin supersnackin, vaikka en periaatteessa olisi "saanut", ja se olikin muuten ihan sairaan hyvää!
Olen vain niin järkyttävän innostunut tästä (ainakin toistaiseksi) että kaikki tuntuu niin luonnolliselta. En ole oikeasti kärsinyt yhtään makean himosta tämän kuluneen viikon aikana, vaikka edellisviikon vedin namuja lähes päivittäin. Siis kokonaisen fazerin pähkinäsuklaa levyn ja karkkia yhdessä illassa. Yksi "heikompi" hetki tuli lauantai-iltana, kun mieheni söi karkkia jääkiekkoa katsellessaan. Toisaalta en yhtään ihmettele sitä, kun takana oli 9h työpäivä ja normaalisti olen tarvinnut rentoutumismätöt sen jälkeen. Mutta karkkihimo ei ollut niin suuri, että olisin kokenut tarvetta sortua. Söin töiden jälkeen normaalin ruoan ja iltapalaksi paahtoleipää, pinaatti-kesäkurpitsa höystöä ja halloumijuustoa, lisäksi porkkanaa. Nam!

Musta tuntuu että mun koko maailma on avartunut. Mä kiinnitän todella paljon enemmän huomiota mahdollisiin sokeripommeihin ja teen parempia valintoja. Toisaalta tämä aiheuttaa myös päänvaivaa, koska olin jo opetelleut eräänlaisen terveellisen syömisen mallin, joka sivusi hyvin paljon näitä perus "superdieetti" kaavoja. Rasvatonta rahkaa, vähärasvaista jauhelihaa. Kun ei syökään enää saman kaavan mukaan, täytyy miettiä aterioiden koostaminen uudelleen. Nyt kehotetaankin syömään pekonia ja makkaraa ja rasvaisia juustoja, semmoisina pieninä nautinnollisina lisinä, salaatissa, keitossa.
Edelleen syödään kuitenkin perusruokaa, ja kasviksia yritän lisätä ja monipuolistaa koko ajan. Kirjassa on niin paljon kaikki uusia, ihania ja mielenkiintoisia reseptejä kokeiltavaksi, etten malta odottaa, että pääsen testailemaan niitä. Olen tehnyt jo ostoslistaakin valmiiksi. Monia juttuja löytyy onneksi jo kaapista ja monet on tuttuja juttuja. Eli vaikka uusia makuja on tiedossa, niin ei kuitenkaan mitään ihan mahdotonta! Ja siis yksi mikä on ollut vähän vaikeaa sisäistää, on se, että munhan ei edelleenkään ole mikään pakko noudattaa kirjan ohjeita kirjaimellisesti :D Siis sokerittomanahan syödään tavallista ruokaa ilman ylimääräisiä valmissooseja sun muita. Mutta Sarahin vinkit ja reseptit on tosi inspiroivia ja hänen vinkkinsä ruokavalion koostamisesta. Mä en ole esimerkiksi tällä viikollla syönyt sitten ollenkaan rahkaa, kun ei ole ollut pakko :D. Välipalana on toiminut esimerkiksi luonnonjogurtti, kera pähkinöiden ja kasvistikkujen. Detox teetä olen litkinyt ja odotan että pääsen valmistamaan kirjan roobois-chai teetä.

Olen syönyt hyvällä omallatunnolla mieheni valmistamaa pitsaa, jonka pohjaan hän ihanasti käytti puolet spelttijauhoa, eikä lainkaan sokeria <3 Olen maistanut mautkin aivan eri tavalla, oikein pysähtynyt nauttimaan niistä kieleni päällä. Se tarkoittaa sitä, että mulle riittää tässä vaiheessa pari palaa pitsaa, eikä tarvitse vetää puoli peltiä! Se onkin yksi hieno asia tässä projektissa, että oppii syömään omien tuntemuksien mukaisesti, kylläisyyden tunnetta kuunnellen. Siis aivan mahtavaa, ettei tarvitsisi koskaan laskea kaloreita (mitä en ole kyllä tehnytkään ikinä!), eikä kieltää itseltään mitään, paitsi käytännössä se sokeri, mutta sekin on vapaaehtoista. Ja sillekin on olemassa jatkossa ihan hyviä korvikkeita.

Kirjan ohjenuora valinnoille on, että valitaan tuote/ruoka-aines joka sisältää enintään 3-6g sokeria 100g. Eli kun lähdin etsimään sitä paahtoleipää, löysin vaihtoehdon jossa oli reilu 2g sokeria 100g. Sellaisen ihanan jyväisen monivilja paahtiksen, joka ravintosisältöjä vertailtaessa osoittautui jopa hitusen terveellisemmäksi kuin aiemmin ostamani Real! Siis tykkään toki tosi paljon ruisleivästä, eikä tuossakaan ole kuin 4,7g sokeria 100g, eli on siis "turvallista syödä" :D mutta jos voi valita ihanan paahtiksen, esimerkiksi paistetun munan kera, niin onhan se ihan arjen luksusta.

Tuntuu että olen koko tämän kevään ollut matkalla tähän. Kokeillut eri asioita, mitkä voisi toimia kohdallani, niin että voin hyvin. Vain kokeilemalla voit oikeasti tietää mikä sulle sopii! Yrityksen ja erehdyksen kautta. Kaikki pienet vastoinkäymiset, sairastuminen, sokerimaailmaan putoaminen, liikuntainnon katoaminen ja näistä nouseminen, ovat vahvistaneet mua matkalla kohti omaa tapaa elää terveellisesti. Ja niinkuin mulla tavoitteena olikin, niin että se muuttuu luonnolliseksi tavaksi elää ja toimin samalla luontaisena esimerkkinä pojilleni. Ilman että saarnaan tai paasaan tai käsken, vaan niin, että oma esimerkkini näyttää kuinka voisi olla hyvä toimia. En ole myöskään puuttunut aviomieheni ruokavalioon, eikä hänkään ole puuttunut minun, vaikka tavallaan ollaan koko perhe samassa veneessä (minähän nuo päivän ruoat täällä valmistan ;) )
Toivon myös, että en ala kuulostaa ihan hihhulilta :D Mutta niinhän se taitaa vähän aina olla, että kun joku löytää jonkun uuden tavan elää, niin se tuntuu läheisistä ja tutuista ensin jopa tosi oudolta. Mutta tämä onmun elämäni, minun valintani, en aio paasata niistä muille (paitsi blogissa, mutta senkin voi valita, että lukeeko vai ei) ja toivon, että pikkuhiljaa muutkin ymmärtävät ja huomaavat minkälaista muutosta olen käymässä läpi. Tässä ei ole kyse pelkästä ravinnosta, vaan jostain suuremmasta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Aamen :D

- Mia

Miksi ilman sokeria?

Niin miksi? Mä oon siitä kirjotellu aiemminkin ja yrittänyt monesti päästä siitä eroon. Välillä taas olen luopunut kokonaan ajatuksesta ja vetänyt herkkua kaksin käsin, todeten uudelleen että olo on hirveä ja kokenut etten kykene lopettamaan.

Mä olen oman kokemukseni perusteella sitä mieltä että sokeri on riippuvuutta aiheuttava huume. Yhtä monta kertaa kuin olen sortunut tupakkaan, olen sortunut usean viikon mässäily putkiin. Jos mä lähestyn sokerihimoa ajatuksella, että sen lopetus on samanlainen prosessi kuin tupakoinnin lopettaminen, on tavallaan helpompi suhtautua siihen. Pitää myös ymmärtää, että niinkuin elämän muutokset yleensä,  on tällaisten tapojen muutos joskus tosi vaikeeta, kun kyse on vielä voimakkaasta addiktiosta. Joillakin se käy helposti,  joillakin se on haastavampaa. Pitää olla tiedossa että miksi on tarpeen lopettaa, miksi haluaa tehdä sen. Se ei saa tulla ulkopuolelta, ikäänkuin käskynä. Mun mieli laittaa kapuloita rattaisiin, vaikka se käskyn antaja olisi minä itse.
Joten lähestymistavan täytyy olla jokin toinen. Täytyy haalia tietoa ja kokemusta mitä sokeri aiheuttaa ja mitä siitä saa palkaksi että ei syö sitä. Koska äkkiseltään ajateltuna sokeri ei tunnu lähellekään yhtä epäterveelliseltä ja vaaralliselta kuin tupakka!

Mieliala

Sokeria syödessä mielialat vaihtelee. Kun ylimääräinen sokeri on päivittäisessä käytössä, huomaan olevani levottomampi, ahdistuneempi. Sitä ei tavallaan edes tiedosta, koska se on muodostunut normaaliksi olotilaksi ja eron huomaa parhaiten kun on pitkästä aikaa päivän ilman sokeria.
Tavallaan fiilis menee vuoristorataa, samalla kun verensokerit heittelee. Samanlailla mielialakin vaihtelee jopa masentuneesta ihan sinne korkelentoiseen ylipirteyteen, sokeripiikin huipulle.
Tässä on yksi suurin syy haluun vältellä sokeria omalla kohdalla. Olen muutenkin todella tunteellinen yksilö ja reagoin helposti esim hormonien heittelyihin. Miksi ihmeessä tahtoisin omalla toiminnallani lisätä näitä ikäviä olotiloja?  Nautin elämästäni hyvin paljon enemmän, kun oloni on tasaisen vakaa. Tunnen olevani parempi  (kärsivällisempi) äiti ja puoliso.

Iho

Olen aiemminkin kirjoittanut huonosta ihostani, kasvoissa.  Tuntuu että se näyttää elottomalta, siinä on runsaasti finnejä ja epäpuhtauksia. Ja kohta varmaan hirveästi ryppyjä! Ikäkriisi painaa päälle munkin kohdalla, vaikka nuorihan mä vielä olen. Ehkä niinkin nuori, että multa kysytään lähes poikkeuksetta paperit tupakkaa ostaessa. Näytänkö jopa joltain teiniltä finninaamani kanssa?  :D Oikeesti olen monesti tuskaillut peilin ääressä miksi mun naamavärkki on siinä kunnossa kuin se on ollut, samalla tiedostaen elämäntapojeni vaikutuksen. Tupakka ja sokeri, te kauneuden viholliset. Noh, toinen päivä ilman sokeria ja useampi ilman tupakkaa ja eron huomaa jo nyt. Ihanaa olla tyytyväinen ilman meikkiä ja selfienkin uskaltaa ottaa ilman filttereitä!

Tässä on kaikki mahdolliset meikit ja filtterit :D

Mun on tarkoitus välttää pääasiassa lisättyä ylimääräistä sokeria. Etenkin teollisesti valmistettuja sokeripommeja. Täydellinen sokerin välttely on aikamoista fakiirin hommaa, esimerkiksi ihan ruisleivässä on lisättyä sokeria, siirappia. Sen lisäksi hedelmät jo itsessään sisältävät runsaasti sokeria ja pitävät makean himoa omalta osaltaan yllä. Todettakoon kuitenkin että ovat kuitenkin aina parempi vaihtoehto vitamiiniensa ja suojaravintoaineidensa kanssa. Hedelmissäkin on eroja sokeripitoisuuksiensa kanssa. Aion pitää myös makeutusaineet poissa ruokavaliosta,  koska vaikka niissä ei olekaan kaloreita, niin ne lisäävät makeanhimoa kuitenkin jättäessään makean suutuntuman. Enkä oikeastaan ole koskaan hirveämmin pitänyt tuotteista jotka on makeutettu keinotekoisesti, lukuunottamatta zero cokista! ;)

Mutta edelleen yksi suuri tekijä on kunnon ruoka ja se että syö riittävästi. Silloin vähemmän ilmaantuu minkäänlaisia ylimääräisiä houkutuksia. Nyt alkaa tuntumaan, että ajatustyö alkaa tuottaa tulosta ja alan oikeasti uskomaan asioihin  joista olen ottanut selvää. Helppoa tää ei edelleenkään tule olemaan,  varsinkin kun käytännössä olen luopumassa kahdesta riippuvuustekijästä yhtäaikaa. Hetki kerrallaan mennään eteenpäin, ja ollaan kilttejä itselleen. Mulla on toistaiseksi lupa polttaa töissä, työvuoroni on tällä hetkellä kerran viikossa. Voi olla että ensi lauantaina maistuu jo tosi pahalta! Sokerin kanssa yritän miettiä jokaisen aterian ja suupalan kohdalla, mitä se sisältää ja miten se muhun vaikuttaa. Mutta ei lähdetä ruoskimaan epäonnistumisista, vaan iloitaan jokaisesta päivästä ja mahdollisuudesta itse vaikuttaa omaan oloon ja terveyteen! :)

Näillä ajatuksilla kohti viikonloppua :)
- Mia

Pyhä yksinkertaisuus

Lisää ruoka-asiaa. Se on nyt tapetilla mun arjessa. Täällä on tosiaan saanut taas opetella kunnolla syömistä ja haeskeltu tasapainoa. Mä ajattelin lähteä ihan tosi yksinkertaiselle linjalle noiden ruokien suhteen. Mä olen käyttänyt ruokavaliopohjana jotain vanhaa Jutan go fat go dieettiä, (joka löytyy kuulemma netistä ja jonka ystävä mulle laittoi ) antamaan hieman osviittaa esim ruokamääristä. Ja hyvinhän tässä on saanut syödäkseen,  nälkä ei ole ollut, toki tollanen ruokavalio on ihan pirun yksitoikkoista pidemmän päälle, enkä totisesti kykenisi noudattamaan pitkiä aikoja putkeen. Tällä on tosiaan ihan tarkoitus vaan lähteä liikkeelle ja totuttaa kroppa ton reilun viikon sokerishokin jälkeen normaaliin ruokaan. Toki siis söin eilenkin illalla jäätelöä pähkinäsuklaavoilla, että hyvinhän se meni ;) Mutta mulla selvästi vaikuttaa himoihin jo ihan se että tietää pakkasessa olevan jäätelöä. Sen lisäksi vetelin päivän mittaan niitä Nellie dellie karkkeja, että ehkä niidenkin säilyttäminen kaapissa ei toimi mun kohdalla :D

Tänään on mennyt jo tosi paljon paremmin. Vaikkakin vielä taistelen sen jäätelöhimon kanssa. Mulla on vielä iltapala syömättä ja ajattelin tehdä päätökseni sen jälkeen. Jos mun oikeesti tekee vielä mieli sitä jätskiä,  niin minähän syön sitä ja that's it :)

Ja kyllä mulla on ollutkin jo parempi olo. Tietysti flunssa alkaa olla ohi ja varmasti tää kunnon ruoka tekee hyvää. Nätisti oon muistanut vitamiinitkin aamuisin, vaikka yleensä mulla on vaikeuksia muistaa tommosia.

Elossa ollaan!

Liikkumaan en uskalla vielä lähteä, sen verran mitä olen pienen poikani kanssa täällä kotona jammaillut, niin vaikka energiaa on mukavasti, tulee pienen hyppelyn jälkeen outo kuumottava olo.
Näyttää siltä että sitten kun pääsen liikkeelle, niin joutunee viikon pari ottamaan ihan rauhassa, kehoa kuunnellen. Hinku reenaamaan ois kova, mutta ei auta lähteä pelleilemään. Oon kattonu paljon inspis kuvia,  treenivideoita ja fitnespäiväkirjat on ollut ihana tsemppari ja motivaation ylläpitäjä :)

Askel kerrallaan, eteenpäin :) - Mia

Lopun alkua

Mä jotenkin vähän kerkesin pelätä tän viikonlopun aikana, että näinköhän mulla onnistuu tuo paluu arkeen ollenkaan!  On menny nääs niin överiks syömiset, ettei mitään rajaa. Mutta mulla tuli tänä aamuna luonnollinen stoppi. Mä olin jo eilen valitellut mun oloa, joka oli siis aivan kauhee. Nuutunut, väsynyt, voimaton, ahdistunut, levoton. Ja kaikki tämä epäsäännöllisen ruokailun, herkuttelun ja juomisen vähyyden vuoksi. Mä en ees tiiä miksi mun pitää aina silloin tällöin tällä tavalla käydä niinku pohjalla?  Että kuinka monta kertaa mä viel jaksan tavallaan aloittaa alusta? Miksei mulle riitä yksi herkuttelu päivä, vaan jos alan herkutella ja olen "vapaalla", niin mä vedän kaksin käsin kaikkea ja koko viikonlopun.
Toisaalta tällä kertaa tein sen tarkoituksella, että saisin paremman potkun tähän loppurutistukseen. Että mun olo olisi niin huono, että se jäisi muistiin sillä tavoin, että en tahdo kokea sitä uudestaan, ainakaan pitkään aikaan :D

Eli mun sokerilakko alkaa tänään ja kestää kahdeksan viikkoa. Katson tilanteen mukaan tarvinko neljän viikon päästä yhden herkuttelu päivän. Just luin Menaisten sivulta Linda Manuellan vinkin dieetin jaksamiseen, että pitää välillä niitä vapaa syönti päiviä, niin jaksaisi paremmin. Mutta mun kohdalla on toki nyt kyse itseni haastamisesta. Ja mä en koe olevani dieetillä, vaan pyrin syömään terveellisesti ja niin että saan parhaan hyödyn myös treenaamisesta. En mä ikuisesti edelleenkään aio olla ilman herkkuja ja normaalissa elämässä täytyykin välillä herkutella :) vaikka kerran viikossa. (Huom ei koko viikonloppua joka viikonloppu)

Mä yritän pitää kiinni mun salitreeneistä, kolme kertaa viikossa ohjelmani mukaan. Lisäten joukkoon lenkkeilyä, joko juoksua tai vaunulenkkejä. Kesää kohden voisin myös harrastaa kevyt syönti päiviä niinä päivinä kun en treenaa. Söisin esimerkiksi kevyitä smoothieita ja kasvispainotteista ruokaa :) Nälkää en aio nähdä. Veden juonnissa pyrin siihen kolmeen litraan.

Mä aion olla sopivasti itsekäs projektini suhteen, otan omat eväät mukaan jos tarve vaatii, tulen kieltäytymään kahvipullasta. Otan oman treeniaikani perhe arjessa :) Kaikki tämä sen vuoksi, että voisin paremmin ja saisin haastaa itseni tässä kesäkunto projektissa. Kyllä mä tahdon näyttää pirun hyvältä kesällä, pinnallista tai ei :) Uskon että kun saan panostaa itseeni olen parempi vaimo ja äiti myös. Olenhan saanut jo huomatakin sen.

8 viikkoa kesään! - Mia

Väsymystä pääsiäisen alla

Nyt on joku kevätväsymys tai joku vastaava iskenyt tähän mammaan. Oikein inhottaa kun tuntuu että joka päivä on vaan entistä nuutuneempi olo, enkä oikein tiedä mistä tämä nyt sitten johtuu. Toki yöunilla on tosi suuri merkitys, enhän ole vuoteen nukkunut kokonaista kunnon yötä (ihana vauvavuosi). Mutta olenhan aiemminkin ollut ihan suht virkeä, vaikka öisin olen joutunutkin heräilemään. Jossain vaiheessa mietin, että eihän mun treenitkään ole voineet olla liikaa, kuitenkin kertoja tulee viikkoon vain kolme, eli neljä lepopäivää luulisi riittävän kyllä.

Sitten katse siirtyy ruokailuun, vaikka tosiaan perus kaava on ollut kunnossa, on herkuttelu kuulunut nyt jokapäiväiseen elämään. Suklaata, siis pääsiäismunia ;) Voisiko tää siis johtua sokerista? 

Mä olen jotenkin niin vanhojen tapojen orja ja en voi kuvitella, että viettäisin perinteisiä juhlapyhiä ilman herkkuja. Jouluna syödään, uutena vuotena syödään, pääsiäisenä syödään, vappuna todellakin syödään ja jussina jos milloin syödään! Ja niinkuin nytkin, suklaamunien mättäminen on alkanut jo hyvissä ajoin! Onneksi ne on sentään olleet niitä pieniä munia ;) 

Sen lisäksi, että suklaa on kyllä maistunut, niin ruoka sitten ei ole. Tuntuu että syöminen on ollut vähän pakkopullaa. Ei nyt joka aterialla, mutta usein kuitenkin. Aamupuurot tökkii ja salaatin syöminen on väkinäistä. Puputankin ne rehut lautaselta ensin nopeasti pois, että pääsee sitten nauttimaan siitä itse ruoasta. Tänään se oli makaronilaatikko :) 

Mutta mistä tää väsymys siis johtuu? Voisinko syyttää noita säätiloja? Oikeesti on niin masentavaa, kun loskaa vaan riittää. Ulkoilu ei siis todellakaan houkuta.

Mä aion tänään skipata salin ja siirtää sen huomiselle. Mulle tulee sellainen snadi morkkis, koska oon nyt laittanut salipäivät kalenteriin ja pyrkinyt noudattamaan niitä. Se on tuntunut tähän asti hyvältä, mutta välillä pitää vähän poiketa kaavasta.
Mun on varmaan pakko alkaa henkisesti valmistautumaan taas sokerilakkoon pääsiäisen jälkeen. Sen lisäksi täytyy vain toivoa, että jossain vaiheessa pääsen myös nauttimaan kokonaisista yöunista :)

Ei voi vastustaa!

Muita samasta vaivasta kärsiviä? Onko kevätväsymys todellinen ilmiö? :)
Pääsiäismuna addiktit saa myös ilmoittautua mun tueksi! :)

- Mia 

Ääni muuttuu kellossa

Mulla on tässä lyhyessä ajassa tullut jo paljon oivalluksia, eritoten liikunnan suhteen. Miten ennen käsittämättömiltä tuntuvat asiat ovat saaneet selityksen ja minä uuden näkökulman. Laitan niitä tähän, huumoria on käytetty ;)

Aamupuuroa twistillä, tattaripuuro banskulla ja kivillä. 

1. Juoksijat:

Saatoin ennen ajatella, että esimerkiksi sadesäässä lenkkeilijät ovat hulluja, siis ihan todella hulluja! Samaan kastiin kuuluu kuumana kesäpäivänä juoksijat, juhlapyhänä juoksijat ja talvipakkasilla juoksijat. Hulluja koko sakki. Kuka oikeasti haluaa lähteä ulos lenkille kun voisi tehdä jotain muuta paljon mukavampaa, kuten löhötä sohvalla herkkuja mutustellen. 

Sittemmin olen ymmärtänyt, että juoksija ei katso kelloa tai kalenteria tai sen kummemmin säätilaa siinä mielessä, että jouluaattona ei voisi juosta tai että räntäsade olisi jokin este. Olen tajunnut, että juoksustakin voi oikeasti nauttia ja sitä voi haluta tehdä missä ja milloin vain! Varsinkin jos on jokin tavoite vielä mielessä. No, mulla ei sen suuremmin ole, mutta muutama vuosi tai kuukausi sitten en olisi voinut kuvitella juoksevani talvella. No juoksin kuitenkin hyvin myöhään syksyyn ja tänä talvenakin. Ensi talvena tahdon omistaa kunnon talvijuoksuvermeet ja juosta lumella ja jäällä :)

2. Salilla kävijät

Eikö salilla kävijöille ole muuta elämää? Okei, tää laji on ollu itelle aina se mieluisin, mutta aiemmin en ymmärtänyt miten joku (eritoten äiti-ihminen) voisi haluta viettää aikaa salilla USEAMMAN kerran viikossa! Tavallaan olin kyllä itse niin syvällä vauvamaailmassa, että aiemmin kohdallani se ei olisi tullut edes kysymykseen, mutta nyt on taas mieli muuttunut. Koen että esimerkiksi se 3 kertaa salia viikossa olisi oikein mainio määrä ja jos parit lenkit siihen päälle, niin mikäpä jottei! Se hyvä fiilis ja energia salin jälkeen on jotain niin suurta, että siitä ammentaa paukkuja pikkulapsi arkeen, sen "menetetyn" ajan edestä! 

3. Koko ajan samaa ruokaa

Joka aamu kaurapuuroa, joka lounas ja päivällinen samaa jauheliha-kana puputusta. Ja se kasvisten määrä! Meneehän siihen kauheasti rahaakin! Tai sitten ei. Kun herkut ja muut ylimääräiset jutut jää pois ostoslistalta jää kauppa budjettiin tilaa terveellisille aineksille. Sen lisäksi joka aamuinen puuro tekee ololle niin hyvää, että siinä on jo tosi hyvä syy syödä sitä, vaikka joka aamu. Lisäkkeet vaihtuu ja terveellisiä arkiruokia oppii kehittelemään, jopa niin että koko perhe voi syödä tyytyväisenä samaa ruokaa. 

4. Superfood hömpötykset

Tämä maailma on mulle toki vieläkin tuntematonta aluetta, mutta olen alkanut ymmärtää myös sen, että kun syödään yksinkertaisesti sitä puhdasta ruokaa, siihen alkaa kaipaamaan jotain lisää. Jotain uutta mitä kokeilla, jotain mistä voisi tulla vielä parempi olo ja jotain uutta vaihtelua ruokavalioon. Itse tutustuin ensimmäisenä Chia-siemeniin, niistä kokeiluista lisää myöhemmin. Ravinne lisä jutut on mulla myös edessä ja tunnen mielenkiintoa tutustua niihin pikkuhiljaa omaan tahtiin. Lisävitamiinit ja protskujauheet sun muut. Laitetaan kuitenkin ensin perusasiat kuntoon!

5. Saliselfiet, hauiskuvat ja belfiet

Nähään on niitä fittness tyyppien höpöhöpö juttuja. Itserakkaita ihmisiä, aina kuvaamassa itseään joka välissä; "tämmönen peba mulla on, lälläslää!"

Vai voisiko kuitenkin olla kyse puhtaasta itsevarmuudesta, innosta ja halusta jakaa tätä liikkumisen ja terveen elämän ilosanomaa muillekin, kuvamateriaalin muodossa? Välittämättä siitä mitä muut ajattelee? Toiset ihailee, jotkut on kateellisia ja jotkut inspiroituu. Mä olen ainakin itse niin visuaalinen ihminen, että mua ne kaikki kuvat inspiroi! Ja omat kuvat näyttävät tehdyn työn ja tulokset konkreettisesti :) Oli mullakin aika, että tuntui että ahdistus iskee jos näkee vielä yhdetkin vatsapalikat kännykän kuvaruudulla. Nyt tiedän, että mun ei tarvitse tavoitella samanlaista kroppaa kuin jollain toisella on. Voin puhtaasti ihailla toisten tuloksia ja ajatella, että mä oon hyvä näin ja iloita omista saavutuksista. Ja jakaa siitä kuvan tai pari :)

 

Musta on ihanaa huomata kuinka mun maailma on avartunut tän alkuvuoden aikana! Mä olen vasta alussa ja voin vain haaveilla millaisia oivalluksia mulla onkaan vielä edessä :)

Millaisia ennakkoluuloja muilla on ollut? Voitteko yhtyä näihin vai onko jotain muuta? :) 

Avarretaan maailmaa yhdessä ;) - Mia

Uusi päivä, uusi viikko

Tämmöstä höpinää meinasin kirjotella.  Oli ihan uskomattoman hieno fiilis tosta auringosta. Mä myös palasin takaisin ruotuun ja se tuntuu hyvältä. On niin eri fiilis vatsassa nyt ja ollu koko päivän. Päädyin tekemään ihan perus pikaruokaa ja tuntuu että se sopii mulle tällähetkellä parhaiten. 

Päivä meni muuten ihan kotosalla vain, kävin kuitenkin hakemassa stadiumista ton vyön puhelinta varten. Tuntuu jännän pieniä olevan noi puhelintaskut! Kun Tohonkin mun puhelimen sai ihan änkeä. Hyvin se sinne mahtui sitten kun sai luukusta sisään :D 

Miehen tultua töistä pääsin sitten lähtemään salille, jossa vuorossa jalat, olkapäät, ojentajat ja vatsa. Oli kyllä tosi kätsy toi pussukka, vyö, mikä lie, oli hassua kumartua kun ei tarvinnut pelätä että puhelin tippuu tissien välistä lattialle :D Hyvä treeni muutenkin ja kyllä tää maanantai on vaan paras päivä aloittaa treeniviikko! Nyt jo yks treeni hoidettuna ja hyvällä fiiliksellä viikon jatkoon :)

Tein itelleni vielä tommosen selventävän kalenterikaavion. Siitä näkyy nyt nää seuraavat 12 viikkoa jotka on jäljellä ennen kesää :) Jotenkin helpottaa tätä projektin hahmottamista, ainakin mulla siis! Merkkailen tohon mm. treenit. Täytyy kehitellä viel jotain välitavoitteita ja sen semmoisia :D 

- Mia 

Iltapala postaus

Mä oon tässä jonkunaikaa koonnut tämmöistä kuvasarjaa mun perus iltapaloista ja sitä kautta sitten pientä tarinaa siitä mitä iltaisin tulee syötyä. Kuvat toki on vähän hämäriä vuodenajasta johtuen, mutta se nyt ei ehkä olekaan pääasia ;)

Melkeinpä kaikkein lempparein iltapala on kasvismunakokkeli. Mä tykkään syödä osittain mielihalujeni mukaan, eli mietin aina, että mitä mun tekee eniten mieli tarjolla olevista vaihtoehdoista. Jotenkin iltaisin siis on usein sellainen olo, että munakasta täytyy saada.

Suosikki kasvikset tässä setissä on kesäkurpitsa, tomaatti, pinaatti. Joskus paprika. Mausteena käytän aina ruususuolaa ja joko pippurirouhetta tai cayennepippuria, joka on uusi rakkauteni. 

Joskus illalla iskee älytön ruisleipähimo. Tämä monesti treenipäivän iltana. Saatan joskus heittää munakokkelinkin ruisleipien väliin, mutta paras herkku on, tai oli, avokado-kinkku leivät. Mulle kävi ikävästi silloin viime sunnuntaina kun huono oloni iski juuri herkullisten avokadoleipien jälkeen ja tavallaan yhdistän sen siihen avokadoon ja nyt mun ei ole tehnyt niitä yhtään mieli! Toivottavasti tämä menee ohi. Valitettavasti myös viime syksynä vatsataudissa erehdyin maistamaan pähkinävoita ekaa kertaa ja sen yrjöttyäni, en ole voinut kyseiseen herkkuun koskea ollenkaan. Pahalta näyttää siis.

Niinä iltoina kun päivälliseni on esimerkiksi treenin vuoksi venynyt myöhempään iltaan, tai muuten vaan ei ole kauhean nälkä, valitsen raejuuston ja marjat. Tää on semmoinen kevyt iltapalaherkku. Mä käytän useimmiten tommosta "kuningasmarja" sekoitusta, jossa on mansikoita, mustikoita ja vadelmia. Mansikat on välillä niin makeita, että epäilen jonkun lisänneen niihin sokeria ;) 

Juon aina iltapalalla ison lasillisen vettä, vaikka se monesti aiheuttaakin sen, että yöllä saattaa joutua pistäytymään vessassa. Toistaiseksi olen kuitenkin heräillyt myös vauvan kanssa, joten eipä ole haitannut :D

Tämmösiä iltapaloja mulla, mitäs sulla? :)

- Mia

Massurakas

Joinain päivinä tuntuu olevan koko ajan nälkä. Olen huomannut näillä päivillä olevan jotain tekemistä salin jälkeisen päivän kanssa.
Mä olen nyt tarkastellut tässä viime päivinä olojani ruoan suhteen ja etenkin masun olotiloja. Mulla oli toissapäivänä sellainen olo että olisin voinut syödä koko ajan ja mitä vain! Katselin leivontaohjelmia telkkarista, himoitsin suklaaviinereitä ja lämpimän tuoretta pehmeää vaaleaa leipää. Voilla tietysti.

Olen jokatapauksessa yrittänyt pitäytyä terveellisessä ruoassa. Ajattelen että se nälkä ja mieliteot kertovat jotain. Treenasin tiistaina kunnolla, mitäs jos en edelleenkään syönyt tarpeeksi ja kroppa huuteli vielä seuraavana päivänä, että lisää ruokaa! On nimittäin hirveän vaikeaa arvioida minkä verran sitä ruokaa pitäisi vetää. Mä syön kuitenkin joka kerralla mahan silleen sopivasti täyteen ja sitä on ainakin kuvitellut syövänsä tarpeeksi. Ennen treeniä syön pienen välipalan ja pyrin syömään kunnon ruoan hetipian treenin jälkeen. Vettäkin mulla on mennyt jopa 3 juomapullollista treenin aikana! Haluaisin kuitenkin itse löytää sen tasapainon, oppia syömään sopivassa suhteessa jaksamisen ja tavoitteiden suhteen.

Keskiviikkopäivän aamupuuro oli namia. Söin pitkään ruis- ja neljänviljan puuroa, joten kaurapuuroon palaaminen tuntuu siltä kuin söisi jotain mannanannaa aamupalaksi! Nälkäisenä päivänä tahdon kunnon ruokaa, itsetehtyä ja herkullista. Toteutin lounaalla haaveitani tämän salsakanan kanssa. Huomasinpa muuten samalla, että valkoisesta riisistä ei mun massu tykkää yhtään. (eikä xylitol pastilleista!)

Iltapäivällä mulla oli edelleen nälkä ja päädyin tekemään protskulettuja marjasurvoksen kanssa. Mä yritän siis arkena välttää herkuttelut ja korvata ne ovelasti tommoisilla "mukaherkuilla". Vaikka rahkakin mulle maistuu, niin ei se aina mene alas millään. Joskus pitää antaa himoille periks, silleen puoliksi.

Ja mitä se mun keho yritti kertoa, muuta kuin että kovaa on treenattu? Noh, pikku flunssa pukkasi sieltä eilen salin jälkeen! Mulla on myös ollut aika vauhdikasta ja vähän stressavaa arkea muutenkin tässä viime päivinä, ettei ole mikään ihme, että on nälkä :) Tällaiset asiat vaikuttavat varmasti immuniteettiinkin.
 Ja jos ynnätään nyt ajatelmat yhteen, niin treenipäivinä voisin yrittää syödä vielä vähän enemmän ja katsoa josko tarvitsen vielä palautumispäivänä isompia annoksia, tai kenties vaihtoehtoisesti jonkun lisävälipalan :)
Tänään meillä kuitenkin pidetään perheen herkkuilta, luulen että se on karkin vuoro tällä kertaa ;)

Miten muilla menee ruokamäärien kanssa, tuntuuko niiden määrittely helpolta vai haastavalta? Varsinkin jos treenaa?

- Mia

Ps. Jes nyt tää bloggeri toimii ainakin hetken!! :D

Arkisalaatti

Meillä on nykyään lähes poikkeuksetta ruoan kanssa salaatti, siis semmoinen perus "vihersalaatti". Ellei sitten ruoassa itsessään ole jo tarpeeksi kasviksia.

Yleensä kiireisen arjen keskellä väännän ihan ihan perus kurkku-tomaatti-salaatinlehti version. Sitten kun jaksaa vähän enemmän pilkkoa, niin laitan kaikki mahdolliset kasvikset kaapista.

 Niinku esimerkiksi tänään :D tässä oli kahta eri salaattia, romaine ja jääsalaatti, kurkku, tomaatti, paprika, kesäkurpitsa. Pinaatti unohtui! Se, millä itse olen yrittänyt tuoda vaihtelua salaatteihin, on ollut ihan kasvisten pilkkominen eri muotoon. (Niin tiesittekö että erilailla leikatut vihannekset myös maistuu erilaiselta, niinkuin eri muotoinen pastakin ;) ) 

Tänään esim raastoin kesäkurpitsan,  silloin se tuo mehukkuutta salaattiin. Joskus vedän juustohöylällä kurkusta ohuita siivuja. 

Mutta se miksi lähdin tätä kirjoitustakin tekemään, niin alkaa pikkuhiljaa ideat loppua! Tietysti tulee kokeiltua eri salaatinlehtiä ja välillä meillä on ihan vaan porkkana raastetta, mutta kaipaisin jotain vaihtelua :) Millaisia salaatteja siis siellä päässä tehdään? Mikä on teidän perusarki  salaatti? Entä semmoinen spesiaalimpi? :)

Mulla on bloggeri takkuillu inhottavasti ja tämän postauksen  tein puhelimella. Toivottavasti näkyy ja toimii oikein! :) Hirveesti ollu postaus ideoita joita en oo päässy toteuttamaan. 

-Mia

Kostean illan jälkiseuraukset

Niin ihanaa kuin olikin olla vapaalla ja pistää pitkästä aikaa (lue: ekaa kertaa puoleen vuoteen) aivot narikkaan, niin tänään on ollut pientä katumusta ilmassa. Emmä tiedä onko nyt joku ikävaikutus myös, mutta musta tuntuu että mun kroppa on ihan sekaisin sen lauantain ryypiskelyn jäljiltä.

Eli jos ajattelee, että lauantai oli se mun "herkkupäivä", jolloin olen vapaalla, enkä ajattele syömisiä tai urheilua. Sehän ei jää siihen yhteen päivään, vaan tilanne jatkuu sunnuntaina. Nukutaan pitkään, kukaan hullu ei syö krapulassa aamupuuroa ja kun nälkä iskee, se iskee niin pahasti, että tahdot syödä kaikkea ja mahdollisimman rasvaista ja suolaista. Noin niinkuin perinteisesti. Toisaalta samaan aikaan ruokahalut on menny jos on yhtään huono olo. Niinkuin mullekin kävi sen kebabin syönnin jälkeen. En sitten syönytkään mitään muuta ennen iltaa ja veden juontikin jäi varmasti vähemmälle kuin normaalisti. Iltapalan jälkeen iski omituinen huono olo ja vatsan polte. Se häiritsi lopulta mun untakin ja nukuin erittäin huonosti. Eli kaksi huonosti nukuttua yötä ja ihan omasta syystä. Enkä mä ole vielä tänäänkään kunnossa! Väsymys painaa ja vaikka tänään ruokailut on ollut kunnossa (aamupuuro maistui oikeesti uskomattoman hyvältä!), niin koko päivän on ollut sellainen lössähtänyt olo. Maha on ihan turvoksissa, raukka varmaan ihan shokissa tän kaiken jäljiltä.

No, mun "onni" on se, että tämmösiä iltoja/viikonloppuja mulla on todella harvassa :D Sen takia en mitään stressiä tästä otakaan. Tiedän että seuraava kerta on pitkän ajan päässä, puhutaan viikoista ellei kuukausista. Mutta ajatellaan että on vapaa ihminen, niinkuin siis lapseton (okei, jotkut lapsellisetkin harrastavat juomista usein ja se on mulle ihan fine ;) ), jolloin noita iltoja tulee pari kuukaudessa, ehkä useamminkin?
Mä en usko että tämä mun ryyppyilta laittoi yhtään kauemmaksi mun tavoitteita kesäkunnon tai muun hyvinvoinnin suhteen, mutta useampi kerta varmasti vaikuttaisi jo niin, että "nollaaminen" johtaa tulosten nollaamiseen.
Kyllä tää olo kertoo siitä että muutosta olen saanut jo aikaseksi. Jos mä en olis jo näin syvällä tässä hommassa, olis todella vaikeaa palata normaaliin arkeen! Ja oonhan mä siis elänyt sitä elämää joskus. Sitähän voi myöskin miettiä, voisiko noi bile illat hoitaa myös jotenkin keholle (ja mielelle) armollisella tavalla ja se voisikin olla myös hyvä haaste ;)

Noh, nää nyt on vaan mun oivalluksia ja pohdintoja, joita tuli tänään mieleen kun kirosin olojani. Mulla jäi sitten se salireissukin väliin ja se sapettaa myös. Huomenna on sitten jo ihan pakko mennä, muuten tulee semmonen morkkis että oksat pois! :D

Otetaan hommat tosissaan, muttei liian vakavasti ;) - Mia

Miten sujuu?

Elämä ilman ruokapäiväkirjaa? No hyvinhän se sujuu, yllättäen! Ainoa, mikä tässä nyt on koitunut ongelmaksi on kyläily. Olen tosiaan kotiäitinä ja saatamme poikieni kanssa viettää joskus usemmmankin tunnin/koko päivän esimerkiksi mummolassa. Miten siellä tai jossain muualla olisi fiksua hoitaa säännöllinen terveellinen ruokailu?

Olen toistaiseksi lähtenyt liikkeelle siitä, että tämä ei ole niin vakavaa, etten voisi syödä äidin tekemää makkarasoppaa, mutta nyt on käynyt mielessä, että olisiko noloa ottaa jotain omia eväitä mukaan? Ei nyt sentään mihinkään fittness tyyliin muovipurnukat kainalossa, mutta omat rahkat, hedelmät? Sellaista, mitä tietäisin, ettei kylässä voi saada. Eikö mulla ole siihen tavallaan oikeuskin, mun elämähän tämä on ja onhan esimerkiksi vauvallekin joutunut ottamaan omia eväitä mukaan, miksei mammallekin?
Kylässä mulla käy usein niin, että ensinnäkin unohdan juoda vettä ja toinen ongelma on ruokailuvälien pidentyminen. Kahviakin on pakko lipittää. Siitä seuraa tietenkin epämukava olo vatsaan ja lopulta kotona tuntuu, että koko ruokarytmi on ihan pyllyllään ja ei enää tiedä mitä kotona söisi. Herkkuhimotkin iskee tietysti helpommin.
Syönkö sitten vielä illalla sen lämpimän ruoan, mikä jäi väliin ja jouduin korvaamaan voileivillä tms välipaloilla? Esim tänään tuntui että söin koko päivän pelkkää leipää! Ja inhottava olohan siitä tulee. Vesiongelman ratkaisin ottamalla oman juomapulloni mukaan, ei sillä ettei kylässä saisi vettä, mutta sillä tapaa sen muistaa helpommin!

Välipalasmoothie mukaan kyläilyreissulle? Noloa vai fiksua?

Musta tuntuu, että oon jotenkin nyt niin tosissani tän homman kanssa, etten tahtoisi minkään pilaavan tätä. Tiedättehän, kun on saanut moodin siihen että terveellinen ruoka maistuu hyvältä ja siitä tulee hyvä olo ja alkaa saavuttamaan tuloksia, niin ei tahtoisi luopua siitä fiiliksestä.
Toisaalta, voisihan sitä ihan rohkeasti kokeilla. Ehkä jos en itse tee asiasta numeroa, niin ehkä kukaan muukaan ei kiinnitä asiaan sen suurempaa huomiota. Tekisin asiat omalla tavallani ja jos kyläily aika pitkittyy useampaan tuntiin, niin sitten vain varustautuisin tarvittavilla ruoka-aineksilla!

Osaako kukaan samaistua? Oonko ihan pöhkö miettiessäni tämmöisiä? :D