Ja kuinkas sitten kävikään?

Tähän voisi listata pahimmat karkkihimon yllyttäjät. Mulle nimittäin kävi nyt sitten niinkin klassisesti, että heti sorruin :D Ja mikäs sen aiheutti? No nälkä! Meille tuli tänään extempore reissu mieheni vanhempien luokse ja vaikka olinkin varustautunut eväillä ja vesipullolla, niin eihän se koskaan mee niinkuin strömsössä. Aika kuluu ja kahvin kanssa on tarjolla vanilja creme viinereitä! Maistuisko rahka sen jälkeen? Juu ei. Ja siinä vaiheessa kun ajellaan kotia päin, niin mä vaan annan himoille periks ja käsken miehen kurvaamaan Siwan kautta. Kaksi suklaapatukkaa ja yksi iso tv mix kiitos!

Jotenkin tosi surkuhupaisaa jopa. Mutta sokeri himo on todellinen addiktio. Millä sitä vastaan taistellaan?

1. Säännöllinen ruokarytmi.  Kuten tänään sain todeta. Sitä toitotetaan joka paikassa, mutta se on vaan niin totta. Nälkä luo ihmisille ylimääräisiä syömistarpeita. 

2. Päätös. Alussa vaaditaan oikeasti vain päättäväisyyttä ja itsekuria. Mulla sitä ei tänään ollut. Koska elämässä tulee juuri noita tämän päivän kaltaisia tilanteita, niin siinä kohtaa täytyisi vain pysyä päätöksessä. (Jos se siis tuntuu tärkeältä itselle)

3. Aika. Kun on viikon ilman herkkuja, on niistä erossa pysyminen koko ajan helpompaa. Kokemusta on tästäkin. 

4. Älä luovuta. Mäkin aloitan huomenna alusta. Ja hei, enkö mä alun perin ollutkin aloittamassa vasta huomenna ;) Eli ei saa luovuttaa vaikka sortuu, sit vaan aloittaa alusta. Toimii muillakin elämän osa-alueilla :)

5. Korvikkeet. Toisille toimii veden juonti herkkuhimon iskiessä, saa ajatukset muualle. Mulla on tapana syödä vaikka purkkaa tai pastilli. 

6. Liikunta. En muista että olisi ollut päivää, että olisin treenannut ja mässäillyt samana päivänä!  Treenipäivinä jotenkin automaattisesti tahtoo kunnon ruokaa. 

Tuleeko muita mieleen? Mitkä on teidän keinot tässä taistelussa? 

Mun seuraava haaste tulee ehdottomasti olemaan vappu. Mä en vielä tiedä mitä tulen sen kanssa tekemään :D 

Henkistä valmistautumista

Nimittäin sokerilakkoon. Eilen illalla se pähkähullu ajatus sai alkunsa, että pääsiäisen jälkeen alkaisi sokerilakko. Ja ei siinä tietenkään vielä mitään ihmeellistä ole,  mutta ajattelin että se lakko saisi kestää kesään asti. Todellinen haaste! Emmä tiedä oonko ihan hullu oikeasti.  Mulla on kyllä yksi ystävä, jolla on tapana viettää herkkulakko 7 viikkoa ennen pääsiäistä. Että voisi ajatella, että jos joku muukin pystyy, niin miksen minäkin? :) Itselläni olisi hippusen vajaa 8 viikkoa edessä, jos aloittaisin 7.4 tiistaina.

Kahdeksan viikkoa hedelmäsokerin voimalla?

Tavallaan tällänen etukäteen asiaan valmistautuminen on hyvä juttu. Pystyisin siis valmistautumaan henkisesti tulevaan koitokseen ja ehkäpä miettimään sotasuunnitelmia mahdollisille sudenkuopille. Tekisin kunnon suunnitelman ja "säännöt" itselle. Pohdin myös, että mitkä olisi ne suurimmat syyt tällaiseen totaalilakkoon. Miksi haluan käytännössä kiduttaa itseäni? Niihin olisi sitten hyvä palata aina siinä kohtaa kun himo iskisi päälle liian kovaa.
Tässä siis luetteloa niistä hyvistä asioista, joita uskoisin saavuttavani tällä lakolla:

1. Pääsee taas eroon addiktiosta.
2. Ylimääräiset kalorit jää pois -> kesäkropan tavoittelu helpottuu.
3. Se väsymys! Siis jos ylimääräisestä nuutumuksesta pääsisi eroon.
4. Henkinen koettelemus -> henkinen kasvu.
5. Yleisesti hyvä ja parempi olo.
6. Parempi iho. Mulla on siis hieman akneen taipuvainen nassu ja se aiheuttaa välillä vähän itsetunto ongelmia. En ole aiemmin ajatellut ruokavaliolla olevan suurempaa vaikutusta ihon kuntoon, koska olen pitänyt ongelmaani hormonaalisena. Mutta nykyisin viisaampana tiedän, että ruokavaliokin vaikuttaa hormoneihin, että silleen ;)

Mä en oikeesti oo vielä ihan sataprosenttisen varma ryhdynkö mä tähän. Tai teenkö suunnitelmaan jotain porsaanreikiä, kenties jonkun herkuttelu päivän neljän viikon päähän tms? Tähän lakkoon kuuluu tietysti hieman itsestään selvästi muidenkin herkkujen välttäminen, mutta suolaisten herkkujen syömisessä tai syömättömyydessä mulla ei ole yleensä ollutkaan suurempaa ongelmaa.
Toisaalta olisi todella suuri houkutus ottaa tämä haaste vastaan! Tulen todennäköisesti hankkimaan itselleni semmoisen sokeriähkyn tässä pääsiäisen aikaan, että voi olla että olen jo maanantaina ihan valmis lopettamaan herkuttelun :D

Mitä ajattelette, hullu vai ihan hullu? :D
- Mia 

Herkuton (loppu)helmikuu

En oo varmaan ainoo, joka viettää jonkunlaista herkutonta helmikuuta. No mulla se kyllä alkoi vasta viikko sitten, poikani syntymäpäivien jälkeen, herkuton loppuhelmikuu. Tietoinen päätös olla loput kolme viikkoa ilman minkäänlaisia herkkuja. ja yhtäkkiä loppuhelmikuu tuntuu loppuelämältä.

Mä oon just semmonen sokeriaddikti ja joulusuklaa ähkyn jälkeen siirryin irtokarkkien pariin ja Prisman Candy King osasto tuli tutuksi. Ja niitä mä nytkin aika-ajoin himoitsen, oikein iso säkki kaikkia ihania erilaisia karkkeja. Mulla ei ole mitään ongelmaa olla syömättä sipsejä, popcorneja tai mäkki safkaa, vaikka mies söiskin niitä vieressä. Mutta tällä viikolla on ollut tosi heikkoja päiviä, joina olen ollut ihan valmis ottamaan auton alle ja kurvaamaan sinne karkkilaareille :D

Karkkihimon keskellä mä yleensä alan tuskailemaan sitä, että miten oon syönyt (muka) väärin, että se himo tulee. Olen kuitenkin jo huomannut, että syödessäni säännöllisesti perusterveellistä ruokaa, ei sitä himoa niin tulekaan. Mutta ilmeisesti kuitenkin joku on välillä vinossa, kun karkinnälkä tuntuu ylitsepääsemättömältä. En tiedä, voisiko tää pieni, alkava flunssanpoikanen tehdä sellaista, tai tiistainen treeni. Jos en sittenkään esimerkiksi syönyt tarpeeksi?

Parhaat keinot itselläni välttää herkuttelua, on tietenkin ihan päätös ja se, ettei niitä herkkuja ole kotona. Kaupassa käydessä käytän ostoslistaa ja siinä kohtaa täytyy vain tehdä päätös, että karkit ei kuulu nyt ostoksiin. Sitten se aiemmin mainitsemani ruokarytmi, sopivan kokoiset ruokailuvälit ja veden juonti. Mulla on myös tapana pureskella jotain hedelmäpurkkaa ruoan jälkeen. Purkan syönti helpottaa tuskaa välillä muulloinkin :)

Mut kyl tää herkuttomuus vaatii selkärankaa! Ainakin multa. Toisaalta oikein mässäilen sillä ajatuksella, että mun täytyy pysyy tiukkana ja kuinka haluan onnistua. Kolme viikkoa on oikeesti tosi lyhyt aika ja sinä aikana pääsee hyvin irti semmoisesta hillittömästä sokerihimosta. Mä en millään pystyis olee koko elämää ilman karkkeja, vaan voisin kuvitella, että esim n. kahden viikon välein voisin syödä niitä hyvällä omalla tunnolla, just niin paljon ku tahdon.

Ai että :P nyt ku sais näitä!