Suklaakeksejä

Mun teki hirveesti mieli kokeilla näitä pikkuleipiä, mihin ohje löytyi Sarah Wilsonin Irti sokerista-kirjasta. Mä tapani mukaan modasin reseptiä hieman, mutta peruskaava on sama. Nää on siis suklaisempi versio. Lisäksi korvasin osan mantelijauhoista kookosjauholla, koska oli vaan aivan pakko päästä kokeilemaan sitä. Kookosjauho muuten tuoksuu aivan taivaalliselta!
Tein taikinan puolet pienempänä, ihan vain siitä syystä, että jos ne eivät olisikaan olleet hyviä, niin ei menisi niin paljon hukkaan  :D

Mulla ei ollut myöskään vaniljajauhetta, ei nimittäin löydy Prismasta pelkkää vaniljajauhetta. Täytynee tilata netistä semmoista :) Katselin mm. Ruohonjuuren verkkokaupasta, että sieltä löytäisi. Oli muuten hurja kilohinta vaniljalla, reilut 400 euroa!

Kaakaojauhetta laitoin 2 rkl. Ja tajusin vasta tätä kirjoittaessani, että määrä olisi kuulunut kokonaisen taikinan joukkoon, eli laitoin yhden ruokalusikallisen liikaa :D Mutta fiiliksen mukaan näitä mun leipomuksia aina tehään,  ettei se ole niin justiinsa ;)

Taikina olikin hieman haastava. Kirjassa neuvottiin käyttämään yleiskonetta, mutta itse en sitä omista, joten käsipelillä mentiin. En siis tiedä olisiko taikinan koostumuksesta tullut kiinteämpi yleiskoneen voimin. Pikkuleipiä oli vaikea muotoilla, mutta löysin ihan hyvän keinon kun rutistin nyrkissäni taikinamurua pieneksi palloksi ja siitä yritin muovailla keksin muotoon. Rumiahan noista tuli :D

Lopputuloksena ei niin kauniita, mutta ihan kelpo pipareita. Keksit on oikein tuhtia kamaa, eikä näitä oikeasti voi syödä kuin kaksi kerrallaan. Maistui myös lapsille, mutta pienemmälle tuntui vähän jäävän kurkkuun kiinni, on sen verran "kuivakoita". Herkullisia iltapäivän kahvittelu hetkeen, suosittelen kokeilemaan jos haluaa sokeripullalle terveellisempää vaihtelua :)

- Mia

Ruokaa tuokaa!

Mä selailin puhelimeni kuvia tänään ja tajusin miten paljon mulla on ruokakuvia! Tuntuu että syön nykyään niin värikkäästi ja herkulliset,  että on lähes pakko ottaa joka kerta kuva. Nyt kuitenkin teen tänne blogiin  kollaasi näistä kuvista, niin pääsen tekemään puhelimen muistiin lisää tilaa :D
Tässä näkyy myös osaksi se kuinka nykyisin syö  ja millä ruokavaliolla käytännössä pudoti  ne viimeiset jojokilot. Nauttikaahan!

Halloumijuustoa salaatissa

Uunissa paahdettua myskikurpitsaa 

Tuliko nälkä? Mulla ainakin! Nyt meen syömään, perunoita, lihapullia ja salaattia :)
- Mia

Älä tee niinkuin muut sanoo

Mä oon oikeesti nyt todenteolla kamppaillut täällä näiden ravintoasioiden kanssa, kun nyt on käynyt niin, että uskoin ottaneeni tän kuitenkin liian tosissani. Mua alkoi ahdistaa ihan älyttömästi tää kaikki informaatio :D Toki siis, tää on mun luonteelle hyvin ominaista ja tiedostan ongelmani, niin ettei siitä tarvitse olla huolissaan. Toisaalta ärsyttää, kun samalla koen, että mun on mahdotonta ikinä löytää mitään kultaista keskitietä näissä asioissa.

Sokerittomuus alkaa tuntua mulle uskonnolta, johon en ehkä tahdo uskoa. Olkoonkin, että kyseessä olisi siinä vaiheessa tosiasioiden kieltäminen, mutta mä en halua elää loppuelämääni ilman nautintoja. Vaikka ne nyt sitten lyhentäis mun elämää, tai laittais mut alttiimmaksi joillekin sairauksille. Me kuulemma kuitenkin kuollaan kaikki joskus, niin että kumpi on pahempi, ahdistua kaikesta siitä mitä ei voi tehdä (syödä) vai olla vapaasti ja nauttia elämästä?

Vähäsen harmittaa se, että tää tuntuu oikeasti toimivan, tää sokerittomuus, fyysisesti. Mut sitten mä huomaan, miten tää ei todellakaa taida toimia näin neuroottisen ihmisen kohdalla.

Kun miettii sitä perusruokavaliota, mitä olen normaalisti noudattanut, aamupuuroineen, keskittyen lautasmallin muodostamiseen oikealla tavalla ja syöden välipalat normaalisti, niin enhän mä ole siinä kohtaa suurkuluttanut sokeria ollenkaan. Silloin kun en ole herkutellut, on käytännössä sokerini tulleet marjoista ja hedelmistä. Niitähän Irti sokerista-kirjan Sarah Wilsonkin suosittaa syömään vieroituksen jälkeen, toki harkiten. Mä en tosissaan normiarkena juo mehuja tai limppareita, käytän harvoin mitään ylimääräisiä sooseja, en syö kuivattuja hedelmiä, en käytä hilloja, enkä marmeladeja, en muroja, en myslejä/myslipatukoita, Nää asiat tulee mulle luonnostaan, mä tiedän että noi sisältää paljon ylimääräistä sokeria, enkä edes pidä niistä.
Sen minkä tajusin, niin itseasiassa multa on puuttunut jotain, nimittäin se rasva! Olen ajatellut, että saan tarpeeksi rasvaa  jos käytän margariinia leivällä tai jauhelihani on rasvaisempaa, mutta juttuhan on se, että se on sitä väärää rasvaa. Nyt kun olen tutustunut uusiin rasvoihin ja öljyihin, olen tajunnut miten vähällä käytöllä ne ovat olleet. Kaikki maitotuotteet ovat olleet rasvattomia, en ole syönyt kalaa, en lisännyt oliivi-tai muutakaan öljyä salaattiin, enkä hirveästi syönyt pähkinöitä muuten kuin kausiluontoisesti. Nyt mä olen ihastunut macadamiapähkinäöljyyn salaatin seassa, syön runsaasti pähkinöitä ja margariini on vaihtunut luomuvoihin (olen myös ajatellu oman levitteen valmistamista). Lisäksi käytössä on nyt täysrasvaiset maitotuotteet ja ihanat juustot. Ne oikeasti tuo suurta nautintoa ruokavalioon. Ei ihme, että koin oloni parantuvan jo silloin kun aloitin omega-3 tablettien syömisen. Tai sitten se on ollut vain mielen tuotosta. Mutta, en valehtele kun sanon, että ihoni on varmasti pehmeämpi, ja jopa ihonväri on muuttunut, siis mun mieheni huomautti tästä mulle :D

Sitten päästään otsikkoon ja siihen ajatukseen mitä olen aiemmin viljellyt; Mä tahdon itse oivaltaa nää jutut ja löytää oman tien! Ei pidä sokeasti tehdä asioita jonkun yhden ohjeen mukaan, vaan poimia tietoa runsaasti, kokeilla, ymmärtää ja soveltaa. Tottakai se toimii jonkun aikaa, jos sulle tehdään vaikka oma ruokavalio esimerkiksi painonpudotusta/kiinteymistä varten. Mutta mitä jää mieleen sen ajanjakson jälkeen, jos ei ota itse asioista selvää. Jokaiselle toimii eriasiat, vaikka faktat onkin faktoja, eikä niitä voi muuttaa, mutta kyse on muustakin kuin kehosta. Ihminen on kokonaisuus ja mä olen kuitenkin enemmän henkinen ihminen. En esimerkiksi voisi koskaan kuvitella tekevani jotain asiaa pelkästään ulkonäön takia.
 Mä haluan tehdä kokeiluja, virheitä, mä haluan muuttaa mieltäni. Vaikka mun keho ei kaipais sokeria, niin varmasti mun mielenterveys kaipaa sitä joskus. Vaikka tulisi kuinka kauhea olo.

Ja mä päädyinkin herkuttelemaan lauantaina. Ihan omasta tahdosta, ja söin sen verran kun teki mieli. Melko paljon kaikkea, oli valmistujaisjuhlien herkkuja, oli roskaruokaa ja se jatkui hieman sunnuntaina. Eikä mulle tullut kauhea olo, herkut maistuivat tosi hyviltä.
Mutta mikä tässä nyt on parasta, niin mä olen kuitenkin jatkanut tätä itseni kuuntelua. MITÄ MUN TEKEE MIELI? Ja syön sitten sitä. Ja mä tunnustelen milloin oon sitten kylläinen ja lopetan siihen. Tää kokeilu, vaikka se kestikin vain vajaan kaksi viikkoa, on ollut kyllä tosi avartava ja hyödyllinen. Tai, eihän kaksi viikkoa nyt niin lyhyt aika ole, tässä kohtaa ainakaan. Riippuu aina mihin vertaa ;)
No lisäksi mun ruokatietoisuus on avartunut ja mä tutkin tarkemmin tuotteiden ravintosisällöt, niin, että jos mä sitten syön sokeria, niin tiedänpähän kuinka paljon :D
Tuntuu taas luonnolliselta tavallaan jatkaa tätä terveellistä elämää, mutta niin, että nyt en kiellä edes "kiltisti ja hellästi" sitä sokeria,  vaan pyrin tekemään valintoja hyvinvoinnin ja fiiliksen mukaan. Äsken söin keitettyä bataattia, parsakaalia, minitomaatteja, sekä lihapullia jotka oli höystetty porkkanalla ja maissilla. Ripaus ricottajuustoa annoksen päälle, ai että! Niitä mun teki mieli.

Joten jos terveellinen elämäntapa ja muotidieetit ja suuntaukset kiinnostaa, niin ottakaa asioista selvää ja yrittäkää ymmärtää miksi jotain asiaa tehdään. Kokeilkaa, ottakaa vaikutteita, inspiroitukaa ja löytäkää oma tapa tehdä asiat. Älkääkä tehkö asioita vain yhden ihmisen ohjeiden mukaan. Älkää kuunnelko muakaan, mä en varsinkaan tiedä vielä mistään mitään ;) Mä aion pysyä elossa, kunnossa ja terveenä vaikka en aio syödä fenkolia (hyi, pahaa) enkä aio ikinä luopua maitotuotteista. (Niin varmaan, ens viikolla hehkutan maidottomuuden ilosanomaa!)

Ja kuinkas sitten kävikään?

Tähän voisi listata pahimmat karkkihimon yllyttäjät. Mulle nimittäin kävi nyt sitten niinkin klassisesti, että heti sorruin :D Ja mikäs sen aiheutti? No nälkä! Meille tuli tänään extempore reissu mieheni vanhempien luokse ja vaikka olinkin varustautunut eväillä ja vesipullolla, niin eihän se koskaan mee niinkuin strömsössä. Aika kuluu ja kahvin kanssa on tarjolla vanilja creme viinereitä! Maistuisko rahka sen jälkeen? Juu ei. Ja siinä vaiheessa kun ajellaan kotia päin, niin mä vaan annan himoille periks ja käsken miehen kurvaamaan Siwan kautta. Kaksi suklaapatukkaa ja yksi iso tv mix kiitos!

Jotenkin tosi surkuhupaisaa jopa. Mutta sokeri himo on todellinen addiktio. Millä sitä vastaan taistellaan?

1. Säännöllinen ruokarytmi.  Kuten tänään sain todeta. Sitä toitotetaan joka paikassa, mutta se on vaan niin totta. Nälkä luo ihmisille ylimääräisiä syömistarpeita. 

2. Päätös. Alussa vaaditaan oikeasti vain päättäväisyyttä ja itsekuria. Mulla sitä ei tänään ollut. Koska elämässä tulee juuri noita tämän päivän kaltaisia tilanteita, niin siinä kohtaa täytyisi vain pysyä päätöksessä. (Jos se siis tuntuu tärkeältä itselle)

3. Aika. Kun on viikon ilman herkkuja, on niistä erossa pysyminen koko ajan helpompaa. Kokemusta on tästäkin. 

4. Älä luovuta. Mäkin aloitan huomenna alusta. Ja hei, enkö mä alun perin ollutkin aloittamassa vasta huomenna ;) Eli ei saa luovuttaa vaikka sortuu, sit vaan aloittaa alusta. Toimii muillakin elämän osa-alueilla :)

5. Korvikkeet. Toisille toimii veden juonti herkkuhimon iskiessä, saa ajatukset muualle. Mulla on tapana syödä vaikka purkkaa tai pastilli. 

6. Liikunta. En muista että olisi ollut päivää, että olisin treenannut ja mässäillyt samana päivänä!  Treenipäivinä jotenkin automaattisesti tahtoo kunnon ruokaa. 

Tuleeko muita mieleen? Mitkä on teidän keinot tässä taistelussa? 

Mun seuraava haaste tulee ehdottomasti olemaan vappu. Mä en vielä tiedä mitä tulen sen kanssa tekemään :D 

Lopun alkua

Mä jotenkin vähän kerkesin pelätä tän viikonlopun aikana, että näinköhän mulla onnistuu tuo paluu arkeen ollenkaan!  On menny nääs niin överiks syömiset, ettei mitään rajaa. Mutta mulla tuli tänä aamuna luonnollinen stoppi. Mä olin jo eilen valitellut mun oloa, joka oli siis aivan kauhee. Nuutunut, väsynyt, voimaton, ahdistunut, levoton. Ja kaikki tämä epäsäännöllisen ruokailun, herkuttelun ja juomisen vähyyden vuoksi. Mä en ees tiiä miksi mun pitää aina silloin tällöin tällä tavalla käydä niinku pohjalla?  Että kuinka monta kertaa mä viel jaksan tavallaan aloittaa alusta? Miksei mulle riitä yksi herkuttelu päivä, vaan jos alan herkutella ja olen "vapaalla", niin mä vedän kaksin käsin kaikkea ja koko viikonlopun.
Toisaalta tällä kertaa tein sen tarkoituksella, että saisin paremman potkun tähän loppurutistukseen. Että mun olo olisi niin huono, että se jäisi muistiin sillä tavoin, että en tahdo kokea sitä uudestaan, ainakaan pitkään aikaan :D

Eli mun sokerilakko alkaa tänään ja kestää kahdeksan viikkoa. Katson tilanteen mukaan tarvinko neljän viikon päästä yhden herkuttelu päivän. Just luin Menaisten sivulta Linda Manuellan vinkin dieetin jaksamiseen, että pitää välillä niitä vapaa syönti päiviä, niin jaksaisi paremmin. Mutta mun kohdalla on toki nyt kyse itseni haastamisesta. Ja mä en koe olevani dieetillä, vaan pyrin syömään terveellisesti ja niin että saan parhaan hyödyn myös treenaamisesta. En mä ikuisesti edelleenkään aio olla ilman herkkuja ja normaalissa elämässä täytyykin välillä herkutella :) vaikka kerran viikossa. (Huom ei koko viikonloppua joka viikonloppu)

Mä yritän pitää kiinni mun salitreeneistä, kolme kertaa viikossa ohjelmani mukaan. Lisäten joukkoon lenkkeilyä, joko juoksua tai vaunulenkkejä. Kesää kohden voisin myös harrastaa kevyt syönti päiviä niinä päivinä kun en treenaa. Söisin esimerkiksi kevyitä smoothieita ja kasvispainotteista ruokaa :) Nälkää en aio nähdä. Veden juonnissa pyrin siihen kolmeen litraan.

Mä aion olla sopivasti itsekäs projektini suhteen, otan omat eväät mukaan jos tarve vaatii, tulen kieltäytymään kahvipullasta. Otan oman treeniaikani perhe arjessa :) Kaikki tämä sen vuoksi, että voisin paremmin ja saisin haastaa itseni tässä kesäkunto projektissa. Kyllä mä tahdon näyttää pirun hyvältä kesällä, pinnallista tai ei :) Uskon että kun saan panostaa itseeni olen parempi vaimo ja äiti myös. Olenhan saanut jo huomatakin sen.

8 viikkoa kesään! - Mia

Väsymystä pääsiäisen alla

Nyt on joku kevätväsymys tai joku vastaava iskenyt tähän mammaan. Oikein inhottaa kun tuntuu että joka päivä on vaan entistä nuutuneempi olo, enkä oikein tiedä mistä tämä nyt sitten johtuu. Toki yöunilla on tosi suuri merkitys, enhän ole vuoteen nukkunut kokonaista kunnon yötä (ihana vauvavuosi). Mutta olenhan aiemminkin ollut ihan suht virkeä, vaikka öisin olen joutunutkin heräilemään. Jossain vaiheessa mietin, että eihän mun treenitkään ole voineet olla liikaa, kuitenkin kertoja tulee viikkoon vain kolme, eli neljä lepopäivää luulisi riittävän kyllä.

Sitten katse siirtyy ruokailuun, vaikka tosiaan perus kaava on ollut kunnossa, on herkuttelu kuulunut nyt jokapäiväiseen elämään. Suklaata, siis pääsiäismunia ;) Voisiko tää siis johtua sokerista? 

Mä olen jotenkin niin vanhojen tapojen orja ja en voi kuvitella, että viettäisin perinteisiä juhlapyhiä ilman herkkuja. Jouluna syödään, uutena vuotena syödään, pääsiäisenä syödään, vappuna todellakin syödään ja jussina jos milloin syödään! Ja niinkuin nytkin, suklaamunien mättäminen on alkanut jo hyvissä ajoin! Onneksi ne on sentään olleet niitä pieniä munia ;) 

Sen lisäksi, että suklaa on kyllä maistunut, niin ruoka sitten ei ole. Tuntuu että syöminen on ollut vähän pakkopullaa. Ei nyt joka aterialla, mutta usein kuitenkin. Aamupuurot tökkii ja salaatin syöminen on väkinäistä. Puputankin ne rehut lautaselta ensin nopeasti pois, että pääsee sitten nauttimaan siitä itse ruoasta. Tänään se oli makaronilaatikko :) 

Mutta mistä tää väsymys siis johtuu? Voisinko syyttää noita säätiloja? Oikeesti on niin masentavaa, kun loskaa vaan riittää. Ulkoilu ei siis todellakaan houkuta.

Mä aion tänään skipata salin ja siirtää sen huomiselle. Mulle tulee sellainen snadi morkkis, koska oon nyt laittanut salipäivät kalenteriin ja pyrkinyt noudattamaan niitä. Se on tuntunut tähän asti hyvältä, mutta välillä pitää vähän poiketa kaavasta.
Mun on varmaan pakko alkaa henkisesti valmistautumaan taas sokerilakkoon pääsiäisen jälkeen. Sen lisäksi täytyy vain toivoa, että jossain vaiheessa pääsen myös nauttimaan kokonaisista yöunista :)

Ei voi vastustaa!

Muita samasta vaivasta kärsiviä? Onko kevätväsymys todellinen ilmiö? :)
Pääsiäismuna addiktit saa myös ilmoittautua mun tueksi! :)

- Mia 

Onnistumisen iloa!

Hitsi ku on ollu hieno fiilis, kun tällä viikolla olen huomannut konkreettisia juttuja kunnon kasvamisesta. Mulla oli keskiviikkona vihdoin se saliohjaus ja sain uuden ohjelman. En ihan vielä tiedä millainen se ohjelma kokonaisuudessaan on, koska en ole saanut paperia vielä kätösiini. Meillä oli vain tiukka tunti aikaa ja kävimme vain uudet ja haastavimmat liikkeet läpi. Olen kyllä innoissani ohjelmasta! Koska olin jo tehnyt kaksijakoista ohjelmaa ja mulla on jo pohjalla salikokemusta, personal trainer oli sitä mieltä että hyötyisin nyt kolmijakoisesta ohjelmasta. Varsinkin kun tavoitteena on käydä salilla kolme kertaa viikossa. Hän oli sitä mieltä että lähdetään tekemään haasteellisempaa ohjelmaa. Uskon että jos ja kun vain pääsen toteuttamaan tätä nyt, niin alkaa ihan uusia tuloksiakin tulla!
Oli mukavaa kun pt kehui  tekniikoitani ja että mulla on kehon hallinta hyvin hallussa :)

Uuteen ohjelmaan kuuluu kaikkea kivaa, kuten penkkipunnerrusta ja leuanvetoa! Sellaisia liikkeitä, joita itekseni en kuuna päivänä olisi uskaltanut kokeilla. Olin salaisesti haaveillutkin esim juuri leuanvetojen  tekemisestä, mutta nyt haaveeni toteutettiin. En ole koskaan tehnyt yhtäkään, mutta nytpä tein, mutta vähän avustuksella ;) Tankoon laitettiin iso kuminauha joka tuli toisen jalan alle ja sen avulla minäkin pystyin tuohon haastavaa liikkeeseen! Salilla olisi ollut myös se leuanveto laite, mutta pt:n mukaan tangolla siihen saa paremman tuntuman ja fiiliksen. Ehkä vielä jonain päivänä vedän leukoja myös ilman kumpparia. Se olisi tosi siistiä!

Tuli testattua myös muita liikkeitä, jotka ennen olivat tuskaa minulle, tai jopa mahdottomia. Kuten ojentajapunnerrus. Ja nyt sekin sujui hienosti.
Ohjelmaa toteutetaan kolmen viikon jaksoissa niin, että ekalla viikolla toistot on 15-20, toisella 12-15 ja kolmannella 8-12. Eli painotkin sitten kasvaa, että saa lyhyistä sarjoista kaiken irti. Sitten joko pidetään kevyt viikko tai aloitetaan kierros alusta. Vähän omaa kehoa kuunnellen, että mitä se kaipaakaan :)

Tää viikko meni treenien osalta yllättävän hyvin, vaikka mun mittapuulla oli tosi kiireinen viikko. Töitä, synttäri järjestelyjä ja muita menoja.
Kävin maanantaina salilla tekemässä alakroppapainotteisen treenin, tiistaina olin illan töissä, keskiviikkona oli se saliohjelman teko, jossa osan liikkeistä teimme loppuun asti, eli tuntumaa saatiin ;) Illalla kävin vielä 5km lenkillä ja nyt se meni 2 minuuttia nopeammin ;) torstaina vietin taas illan töissä. Perjantaina kävin 45 minuutin reippaalla kävelylenkillä ja tänään arvon että menenkö salille, lenkille vai pidänkö lepopäivää vielä. Eilinen meni ihan herkutellessa ja kattoo nyt joutuuko tänään vielä maistelemaan porkkanakakkua ;) Sitten voisikin pitää taas matalaa linjaa pääsiäiseen asti. Silloin on pakko saada mignon muna tai pari.

Innostuinpa eilen vielä testaamaan miesten punnerrusta ekaa kertaa aloituksen jälkeen ja sain tehtyä kylmiltään 18 toistoa! Se tuntui hienolta,  varsinkin kun ajatellaan taas sitä mistä on lähdetty liikkeelle. Alussa tein naistenpunnerruksia sen kymmenen kappaletta, ja nekin hurjalla sinnikkyydellä. Että kyllä on kehitystä tapahtunut. Nyt olen myös saanut kommenttia hoikistuneesta olemuksesta, joten totta sekin lause jossa kerrotaan kahdeksan viikon harjoittelun jälkeen muiden ihmisten huomaavan muutoksen :) Neljä viikkoa vielä niin loppu maailma huomaa :D haha!
Tästä on taas hyvä fiilis jatkaa ja viikon takaiset innostuksen laantumiset on tiessään :)

Miten muut on huomanneet kehitystä itsessään? :)
- Mia

Vihersmoothieta pukkaa!

Eilisen mässäyksen jälkeen maistui taas vähän freshimpi aamiainen ja vaihdoin taas smoothieen. Mulla oli tarttunut kaupasta mukavasti näitä vihreitä rehuja mukaan ja niitä sitten hyödynnettiin. Tässä smoothiessa maistui aika vahvasti toi kiivi, mutta kokonaisuus oli raikas ja miellyttävä.

Smoothieen tuli:

1 kiivi

pari isoa lohkoa omenaa

yksi korsi lehtikaalia

kevyt kourallinen babypinaattia

1 prk maitorahkaa

1rkl kauraleseitä

vettä pari desiä

Jos jollekin lehtikaali ei ole tuttu, niin kerrottakoon, että tosta jätetään toi isompi ruoto käyttämättä ja revitään mukaan vain nuo lehdykät. Samaan tapaan pakastinkin ne, repimällä lehdet rasiaan. Mun täytyis joskus testata ne lehtikaali sipsit, kun niitä niin kauheesti joka paikassa kehutaan ja mä en millään suostu uskomaan että ne voisi olla hyviä! Mutta raporttia tulee tänne heti kun olen testin tehnyt :D 

Mä rakastan näitä herkullisia hedelmäkuvia :D Tässä smoothiessa oli kyllä kaikki aikalailla kohdallaan, maku ja koostumus. Musta tulee selkeästi koko ajan parempi "smoothiemaker" ;) 

Muutenhan tässä päivässä ei sitten ollutkaan ruokavalio kohdallaan ja mä vietän nyt sitten toista mättöpäivää putkeen. Mutta ei se haittaa, mulla on ollut ihana viikonloppu perheen kanssa ja huomenna taas jatketaan heti aamusta, jos ei smoothiella, niin puurolla :)

Mikä parasta, niin mun lunssa parani koko ajan pikkuhiljaa eilen iltaa kohti ja tänään on ollut jo kaikinpuolin normaali olo! Se tarkoittaa sitä, että huomenna voisi olla vielä salipäivä, eläköön! Mä olen kyllä aina ollut suhteellisen terve, tosi harvoi kuumeessa tai muissa taudeissa, mutta mun on pakko sanoa, että uskon tällä uudella ruokavaliolla olevan hyvin paljon tekemistä sen kanssa, että nää mun "taudit" on ollut jopa naurettavan lyhkäsiä. En valita!

Hauskaa lauantain jatkoa <3

- Mia

Viikkoraportti 3

Näin ne viikot etenee! 13 viikkoa kesään tässä vaiheessa :) Tähän voisin yhdistää myös yhteenvetoa herkuttoman loppuhelmikuun sujumisesta. Se päättyi nimittäin eilen, noh, periaatteessa vähän ajoissa, mutta sallittakoon se, koska meillä oli tosiaan ne pippalot. Mutta täytyypä todeta, että kolmen viikon herkuttelu lakko teki tehtävänsä, eli pääsin tavoitteeseni, joka oli saada se tasainen olo ja addiktion pois jäänti. Mun ruokailut meni aamusta asti ensin ihan normaaliin tapaan. Illalla ne sitten vaihtui viiniin, siideriin ja sipseihin. Vähän kävi tää perusmoka, että unohdin juoda illan aikana vettä, joten hirveä hedari pääsi yllättämään mut yhdessä vaiheessa. Positiivista oli kuitenkin se, ettei aamulla herätessä ollut kamalaa krapulaa! Aamulla pääsi korjailemaan nestehukkaa. Söin ensialkuun sämpylää ja heitin päälle metukat, kinkut ja sulatejuustot, jotka uppos oikein mainiosti, mutta suklaavanukasta en voinut syödä kuin yhden lusikallisen! Totesin vaan, ettei mun tee sitä yhtään mieli. Sokerilakko toimii todella.

Oli myös hauska huomata, että vaikka aamulla himoitsin perinteisesti krapulamättöä ja haettiinkin semmoista miehen kanssa, niin mä en pystynyt syömään mun aurajuustorullasta edes puolia! Tuolla se loppu odottelee jääkaapissa, mutta koska vieläkään ei tee mieli, niin syötän sen miehelle ;)
Huominen jatkuu taas normaalisti aamupuurolla ja arkiruoalla.

Nyt ei oo sporttivartti kuvia, vaan lauantain lookki. On muuten niin ihanaa välillä päästä laittautumaan kunnolla! :)

Mutta palataan sitten varsinaiseen viikon sujumiseen

Maanantai: Koko kehon lihaskunto kotona ja päälle 10-15 min hölkkää
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: 50 min vaunulenkki, Lihaskuntoa kotona ( ei ollut mikään paras treeni ja jätin sen loppuvaiheessa vähän kesken.
Torstai: Lepo
Perjantai: Kuntosalitreeni, lähes koko keho
Lauantai: Lepoa ja herkuttelua :)
Sunnuntai: -""-

Ei mikään paras viikko, mutta ei huonokaan! Perjantain kuntosalireissu oli kyllä mainio, ja siitä sai hyvät tuntumat mm. pakaraosastolle. Ensiviikolla pääsee sitten pumppailemaan lisää!
Mulla oli muuten tänä aamuna ensimmäinen aamu kun en käynyt vaa'alla ja nyt mä teenkin tämmöisen julkisen tavoitteen itselleni ensi viikolle, etten käy vaa'alla ennen sunnuntaita! Silloinhan taitaakin olla kuukausiraportin aika ja katotaan muutoksia sitten lähemmin :) Edit, eipäs taidakaan olla vielä silloin kuukausiraportin aika! Olen nyt vähän sekaisin näiden viikkojen kanssa, täytyy selventää jossain vaiheessa! ;)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille! - Mia

Herkuton (loppu)helmikuu

En oo varmaan ainoo, joka viettää jonkunlaista herkutonta helmikuuta. No mulla se kyllä alkoi vasta viikko sitten, poikani syntymäpäivien jälkeen, herkuton loppuhelmikuu. Tietoinen päätös olla loput kolme viikkoa ilman minkäänlaisia herkkuja. ja yhtäkkiä loppuhelmikuu tuntuu loppuelämältä.

Mä oon just semmonen sokeriaddikti ja joulusuklaa ähkyn jälkeen siirryin irtokarkkien pariin ja Prisman Candy King osasto tuli tutuksi. Ja niitä mä nytkin aika-ajoin himoitsen, oikein iso säkki kaikkia ihania erilaisia karkkeja. Mulla ei ole mitään ongelmaa olla syömättä sipsejä, popcorneja tai mäkki safkaa, vaikka mies söiskin niitä vieressä. Mutta tällä viikolla on ollut tosi heikkoja päiviä, joina olen ollut ihan valmis ottamaan auton alle ja kurvaamaan sinne karkkilaareille :D

Karkkihimon keskellä mä yleensä alan tuskailemaan sitä, että miten oon syönyt (muka) väärin, että se himo tulee. Olen kuitenkin jo huomannut, että syödessäni säännöllisesti perusterveellistä ruokaa, ei sitä himoa niin tulekaan. Mutta ilmeisesti kuitenkin joku on välillä vinossa, kun karkinnälkä tuntuu ylitsepääsemättömältä. En tiedä, voisiko tää pieni, alkava flunssanpoikanen tehdä sellaista, tai tiistainen treeni. Jos en sittenkään esimerkiksi syönyt tarpeeksi?

Parhaat keinot itselläni välttää herkuttelua, on tietenkin ihan päätös ja se, ettei niitä herkkuja ole kotona. Kaupassa käydessä käytän ostoslistaa ja siinä kohtaa täytyy vain tehdä päätös, että karkit ei kuulu nyt ostoksiin. Sitten se aiemmin mainitsemani ruokarytmi, sopivan kokoiset ruokailuvälit ja veden juonti. Mulla on myös tapana pureskella jotain hedelmäpurkkaa ruoan jälkeen. Purkan syönti helpottaa tuskaa välillä muulloinkin :)

Mut kyl tää herkuttomuus vaatii selkärankaa! Ainakin multa. Toisaalta oikein mässäilen sillä ajatuksella, että mun täytyy pysyy tiukkana ja kuinka haluan onnistua. Kolme viikkoa on oikeesti tosi lyhyt aika ja sinä aikana pääsee hyvin irti semmoisesta hillittömästä sokerihimosta. Mä en millään pystyis olee koko elämää ilman karkkeja, vaan voisin kuvitella, että esim n. kahden viikon välein voisin syödä niitä hyvällä omalla tunnolla, just niin paljon ku tahdon.

Ai että :P nyt ku sais näitä!