Ja kuinkas sitten kävikään?

Tähän voisi listata pahimmat karkkihimon yllyttäjät. Mulle nimittäin kävi nyt sitten niinkin klassisesti, että heti sorruin :D Ja mikäs sen aiheutti? No nälkä! Meille tuli tänään extempore reissu mieheni vanhempien luokse ja vaikka olinkin varustautunut eväillä ja vesipullolla, niin eihän se koskaan mee niinkuin strömsössä. Aika kuluu ja kahvin kanssa on tarjolla vanilja creme viinereitä! Maistuisko rahka sen jälkeen? Juu ei. Ja siinä vaiheessa kun ajellaan kotia päin, niin mä vaan annan himoille periks ja käsken miehen kurvaamaan Siwan kautta. Kaksi suklaapatukkaa ja yksi iso tv mix kiitos!

Jotenkin tosi surkuhupaisaa jopa. Mutta sokeri himo on todellinen addiktio. Millä sitä vastaan taistellaan?

1. Säännöllinen ruokarytmi.  Kuten tänään sain todeta. Sitä toitotetaan joka paikassa, mutta se on vaan niin totta. Nälkä luo ihmisille ylimääräisiä syömistarpeita. 

2. Päätös. Alussa vaaditaan oikeasti vain päättäväisyyttä ja itsekuria. Mulla sitä ei tänään ollut. Koska elämässä tulee juuri noita tämän päivän kaltaisia tilanteita, niin siinä kohtaa täytyisi vain pysyä päätöksessä. (Jos se siis tuntuu tärkeältä itselle)

3. Aika. Kun on viikon ilman herkkuja, on niistä erossa pysyminen koko ajan helpompaa. Kokemusta on tästäkin. 

4. Älä luovuta. Mäkin aloitan huomenna alusta. Ja hei, enkö mä alun perin ollutkin aloittamassa vasta huomenna ;) Eli ei saa luovuttaa vaikka sortuu, sit vaan aloittaa alusta. Toimii muillakin elämän osa-alueilla :)

5. Korvikkeet. Toisille toimii veden juonti herkkuhimon iskiessä, saa ajatukset muualle. Mulla on tapana syödä vaikka purkkaa tai pastilli. 

6. Liikunta. En muista että olisi ollut päivää, että olisin treenannut ja mässäillyt samana päivänä!  Treenipäivinä jotenkin automaattisesti tahtoo kunnon ruokaa. 

Tuleeko muita mieleen? Mitkä on teidän keinot tässä taistelussa? 

Mun seuraava haaste tulee ehdottomasti olemaan vappu. Mä en vielä tiedä mitä tulen sen kanssa tekemään :D