maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kuin pyykinpesua

Nopeestihan se mieli muuttu sitten tänään kun kävin salilla :D Mulle tuli hauska ajatus liikunnan ja kotitöiden samankaltaisuudesta. Joskus tuntuu että se on ihan pakkopullaa, ei millään jaksaisi pyykätä/liikkua, mutta jos jätät tekemättä niin sillä on seurauksensa; puhtaat vaatteet loppuu/kunto rapistuu. Monesti ei hirveemmin huvittaisi tehdä noita kotihommia, mutta ne tulee tehtyä jokatapauksessa, että kämppä pysyy kuosissa. Sitten saattaa tulla ihan hirvee siivousvimma ja välillä pyykkäyskin on oikeesti tosi kivaa! 



Vähän sama noiden salihommien kanssa. Kun tajuaa mitä se saa aikaan sun olossa ja kehossa, siitä voi tulla vähän niinkuin yksi kotityö.  Teet sen jokatapauksessa vaikka ei niin hirveesti huvittaisi. Kuitenkin lähes poikkeuksetta jälkeenpäin on tosi hyvä olo! Puhtautta kiiltelevä keittiö tai onnistunut salitreeni tai juoksulenkki, tunnet suurta tyytyväisyyttä itseäsi kohtaan. Ja semmoinen olo mulle tänään tuli. Treeni kulki sairaan hyvin, nostin kyykkypainoja viidellä kilolla ja oikeastaan tuntui siltä etten olisi halunnut lopettaa treeniä ollenkaan. 
Mä jopa ylitin itseni tänään kokeilemalla rohkeasti yhtä uutta liikettä takamukselle. Salilla oli päivällä sen verran hiljaista, että kehtasin :D Tulipa kokeiltua sitä putkirullaustakin, mutta enpä tullut hullua hurskaammaksi.. ehkä en vaan osannut. Täytyy ottaa aiheesta vielä enemmän selvää :) 



Joskus voi siis tosiaan käydä näinkin. Liikunnalle voi antaa mahdollisuuden. Mä lähin sinne salille sillä asenteella, että ainahan mä voin jättää kesken tai tehä tosi kevyesti ja päädyin ylittämään itseni monessa kohtaa. Se on hieno fiilis se ;)
- Mia 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti